Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
SEYTON. Kaikki totta, herra, Mit' ompi kerrottu. MACBETH. Ma tappelen, Siks että liha luistani on vuoltu! Tuo sotisopani! SEYTON. Ei vielä aika. MACBETH. Puen ylleni sen. Lisää ratsuja Vakoomaan maata; hirteen joka miesi, Ken pelvon mainii! Sotisopani! No, kuink' on sairaan? L
Katsovat he toinen toistaan: Sipo, niinkuin Suomen honka, Hurtta, niinkuin salamoistaan tutaan pitkä pilvenlonka; eipä kumpaisenkaan siirry silmät eikä kasvot käänny, myös ei pilkka niihin piirry, suu ei suutu, ään' ei äänny. Virkkaa vihdoin Hurtta: »Olet mulle hyvää tehnyt, miesi; polkuja jos mieron polet, sull' on Hovilassa liesi. Vaan jos mikä painaa mieltäs, puhu, pyydä!
Vasta minä vangoillani Oivalsin tämän asian, Kuinka kunnia meneepi, Aleneepi miehen arvo, Kaikki rakkaus katoopi Entisiltä ystäviltä, Miesi velkahan veäksen, Joka ryyppääpi rysyltä, Viinan viljasta elääpi Monet päivät pääksyttäisin. Maailman makea seura, Tapa vanha tarttuvainen, Jot' ei arvata alusta, Saapi semmoiset vahingot. Sill' on sielulla enemmän Tekemistä tuonelassa.
Se on Mooses, miesi yleväinen, Jok' on salaisesti säilytetty, Sitten kohotettu kaislikosta Kasvoi kuningasten kartanossa. Se on Mooses, jota metsätiellä Puhutteli Herra pensahasta. Käski viestit viedä Faaraolle Ett' on Herran kansan uhriaika, Aika tullut rientää Jumaloihin. Se on Mooses, joka seikat suorii Selvillensä päästä vainokansan Vapahaksi vieraan orjuudesta.
JAGO. Kyllä, hyvä herra. OTHELLO. No, herrat, haluttaako linnaa nähdä? YLIMYS. Teit', armollinen herra, seuraamme. Kolmas kohtaus. Linnan puisto. DESDEMONA. Siit' ole varma, Cassio hyvä, että Sun edukses teen kaiken minkä voin. EMILIA. Se tehkää, rouva; Jagokin hän suree, Kuin koskis häntä tuo. DESDEMONA. Se kunnon miesi! Huoletta, Cassio! Mieheni ja teidät Teen yhtä hyviks ystäviks kuin ennen.
Tuli hurtta huovin maalta. Niin minäi pieni piika, Kun on muutki suuremmaiset, Kannoin vartta vartalolla, Nostatin noripereä; Tuli hurtta huovin maalta, Sammakko Savon rajalta, Miesi kurja Kuopiosta, Sotaheitto Helsingistä, Joka joi minun vereni, Piti piikakunniani, Vetytti verevän kasvon, Huollutti punaisen posken, Vaivutti ihanan varren, Notkutti noriperäni.
Maaherran on airut tiellä.» »Olkoon vaikka itse pirun, saa hän siksi olla siellä kuin ma viinan päästä virun. Hoi, on veikot virka vakaa: kun on torninkello kuusi, portti kiini! Miesi makaa, virka valvoo. Korjaa luusi!» Punaisena koitti huomen, kohta kaikui joka kotaan: »Rikottu on rauha Suomen, viedään jälleen miehet sotaan.» Tullut oli airut, tuoden sanan synkän, ilottoman.
Julkaisi 1886 kokoelman runosepitelmiään nimellä Pulmusparvi. Ryysyisenä kulki miesi Kumartaen ohitsein; Silloin silmihinsä katsoin Ja mä kysymyksen tein: Turvemökki, olkikatto, Kansa myöskin ryysyissään! Näinköhän mä uskon tuota, Näinköhän mä totta näen? Tyynehesti miesi työnsi Kätens' laihan kätehein Totta siis! Ja sillä kertaa Kuohahti mun sydämmein.
Torille heitä kutsu; siellä minä Todistan, heidän sekä kansan kuullen, Sanani todeks. Hän se, josta kannan, On juuri tullut kaupunkiin ja aikoo Nyt kansan eteen astua ja koittaa Sanoilla puhdistaida. Menkää! 1 SALALIITTOLAINEN. Kuin voitte, herramme? AUFIDIUS. Kuin miesi, jolle On omat armolahjat myrkkyä Ja sääli surmaks.
Pian auringon punainen pallo kuin irrallaan ui usmassa, joka on syttynyt liekkiin. Tulimereen hevonen ja miesi ilmestyvät niinkuin varjokuvat. Niin äärettömän suurina. Suoraa tietä ne astuvat aurinkoon. Niin tyhjänä. Niin täyteläisnä sentään. Puut kaikki paljaina. Ja linnut poissa. Tie lokaa täysi. Järven laine raskas. Mut punaisina paistaa pihlajat ja oksat ovat hedelmistä raskaat.
Päivän Sana
Muut Etsivät