Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Ihmisiä rupesi tulemaan parvi toisensa perästä, eikä aikaakaan, ennenkun Sacramenton kauniissa laaksossa tunkeili rähisevä, sekalainen seurakunta kaikkia maailman kansoja. Euroopalainen, Kiinalainen, Australialainen, Indialainen kaiveli ja huuhtoi siellä toinen toisensa vieressä. Hiki pihkui otsasta ja kulta maa-emän povesta. Parissa päivässä muuttui entinen mierolainen pöyhkeileväksi pohataksi.
Kuule miesi, ootko käynyt kautta keltavuoren, Ootko nähnyt rinteellänsä "harmaapäisen nuoren"? Monta iltaa istunut hän yöhönkin on siellä, Mistä tullut, nimensä mi, tuot'en kuullut vielä. Itse, kertoi; "Mökin vaimo olin ennen vainen; Mökki vietiin, nyt ma olen köyhä mierolainen, Vaimo olin, Luoja siunas kaksi pienokaista. Milloinkaan en enää löydä kumpaistakaan noista!
Heistä taitaa myös sanoa, että he elelivät ja rakentelivat aina kunnon miehinä, kukin sijassansa; ja vieraanvaraisuudesta kehui mierolainen niin Jukolan ja Impivaaran taloja kuin myös Kekkurin ja Vuohenkalman torppia. Jos siirrät joukosta Simeonin ja Timon, niin olivatpa veljekset ainiaksi hylänneet villitsevän viinan.
Ne olivat: Francisco Pizarro, vanha kavalasilmäinen tuttavamme Balboan retkeltä; Diego Almagro, maailman mierolainen, jonka syntyperää ei kenkään tiennyt, kiivas, intohimoinen, mutta hyväsydäminen, vilpitön, suoraluontoinen lurjustelija; sekä Hernando de Luque, Panaman kirkkoherra.
Hongat, kuuset huminallaan Häntä täällä tervehtii. Pieni mierolainen aina Yhä rientää eteenpäin, Eipä murhe mieltä paina, Rallatellen laulaa näin: »Hopsis, jalat! Väsymystä Tunnetteko? Talohon Kohta päästään, siellä kystä Minulleki kyllin on. Hongat, kuuset, vaiheitani Tahdotteko tietää te? Kuulkaa, tässä kulkeissani Nyt mä teille kerron ne!
Jumala suokoon teille, niinkuin varmaan suokin aina päivänpaisteen, sillä te olette sen ansainneet.» Esteri, punasilkkivuorinen vaippansa hartioilla ja säteilevä hohtokivisormus sormessa istui kuin mierolainen rikkaitten takkatulen ääressä, kiitollisena että sai sen ääressä lämmitellä.
Pieni mierolainen. Armas päivä paistaa, kohta lämpimäks jo muuttuu sää, hanki loisteessansa hohtaa, sulain kiteet kimmeltää. Poika repaleissa vallan saloss' yksin kuljeksii. Hongat, kuuset huminallaan häntä täällä tervehtii. Pieni mierolainen aina yhä rientää eteenpäin, eipä murhe mieltä paina, rallatellen laulaa näin: 4. "Hopsis jalat! Väsymystä tunnetteko?
Toinen tapaus koskella on yhtä omituinen. Se on monelle paikkakunnan asukkaalle tuttu. Mielipuoli mierolainen, joka kerjäten kävi taloissa Oulujoen varrella, irroitti eräänä päivänä venheen koskenniskalta, istui mieropussinensa siihen ja heittäytyi niin ihan iloisena vesille.
No, ällös peljätkö. Ma valpas oon, Ja hiukan ruokaa iltaseksi pyydän Vaan palkasta. Mun myöskin nälkä on. HALONEN. Ei, heikkarissa! Sit' en suinkaan tohdi. ANNA. No, Herran haltuun sitte! Ilta joutuu, Mun täytyy kiiruhtaa, ett' jonnekin Ma ennättäisin, missä mierolainen Voi leipäpalan saada nälkäänsä. Käy muutaman askeleen.
Pieni mierolainen siellä lepoon vaipui viimeiseen, jäätyneenä kiiltää vielä kyynel silmän murtuneen. Korpi kurjalla kotina. Kotihinsa muut menevät, Majoillensa matkoavat, Kurjall' ei ole kotia, Katalalla kartanoa; Korpi kurjalla kotina, Salo sauna vaivaisella. Moni on päivä päätön päivä, Useampi einehetön: Ilta ainaki tulevi, Yö etehen ennättävi. Moni tuikkari tulonen, Vilkuttavi valkiainen.
Päivän Sana
Muut Etsivät