United States or Bosnia and Herzegovina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kymmenen minuuttia poissa oltuaan nuorukainen tuli takaisin loistavin silmin. Hän taputti Kenelm'iä olkapäähän ja sanoi iloisesti. "Minä olen antanut heidän hakata suuren kappaleen lampaanpaistia, paitsi kaalia, ja sitten he vielä antavat meille suuren riisipuddingin sekä munia ja läskiä lisäksi. Rohkaiskaa mielenne! Kaikki on valmiina minuutin kuluessa." "Ah!" sanoi Kenelm.
JUSSI. Tekö tämän ? HANNA. Joudu, joudu! JUSSI. Onko nyt hyvä mielenne? Oletteko tyytyväinen, kun saitte lapsenne hengiltä? PASTORI. Lapseni hengiltä sanoiko hän niin? Mitä hänelle sitten tein? En muista En muista pääni menee sekaisin en muista mitään. Ei tänne! PASTORI. He sulkivat oven. Minua eivät päästä sisään minua, joka sen tein joka olen syynä kaikkeen... Sieltä ei kuule hiiskaustakaan.
Kun nuori Lents ja minä pääsimme kisälliksi, me rupesimme tupakkia polttamaan. Silloin vanhus sanoi: "Hyvä; jos mielenne tekee polttaa, minä en taida sitä kieltää, enkä soisi teidän sitä tekevän salaa; minulla on valitettavasti itsellänikin se paha tapa, että minun täytyy polttaa; mutta sen minä teille sanon, jos te poltatte, minä lakkaan, vaikka se minusta on vaikeata.
Ja jos ne viisi minuuttia kuluvat ilman suuria muutoksia, lupaatteko sitten kääntää mielenne tästä maailmasta eikä koskaan enää uskoa tuon onnettoman sormuksen voimaan? Lupaan. Olkoon sitten, anna minulle anteeksi, rakas Jumala, jos teen syntiä hänen pyyntöönsä suostumalla ja kiusaan sinua ihmiskeinoihin turvaamalla! Tässä on sormus! Ja hän painoi sen kreivin sormeen.
Nyt en enää kummastele jäykkää pysymystänne väärässä uskossa, kun se epäilemättä kuuluu siihen pirulliseen mielenlaatuun minkä olette perineet esi-isiltänne, noilta manalaisilta metsästäjiltä, jommoisiksi heitä olette kuvailleet, ja joka pakottaa enemmän valhetta kuin totuutta rakastamaan; enkä enää ihmettele, että mielenne kiihtyi ja riemastui, ja puhkesi ilmi lauluihin ja säveliin, kun lähenitte paikkoja, missä pahat henget olostavat, sillä siitä täytyi teissä herätä yhtä iloisia tunteita, kuin muut tuntevat, lähestyessään maallisten esi-isäinsä kotiseutuja".
Miten onkaan hauskaa, että teidän armonne on jälleen saanut takaisin tavallisen iloisuutenne ja ystävällisen mielenne! virkkoi metsästäjä ilmeisesti tyytyväisenä. Sanotko niin, senkin veijari, murahti isäntä, heittäen kirkkaan riikintaalarin palvelijalle, jonka varma käsi koppasi sen kiinni yhtä taidokkaasti kuin kreivin kultanuppisen kepinkin.
"Mitä suvaitsette te minun antaa teille iltaruo'aksi?" "Ei mitään," vastasi kummastunut Signe. "Minun on mahdoton nauttia mitään." "Malttakaa mielenne," sanoi Appellona säälien, "ja virvoittakaa itseänne jollakin sen suuren tuskan perästä, jonka teidän on täytynyt kärsiä. Minä olen luonanne heti jälleen." Hän meni, ja Signe huomasi, että hän lukkosi ulkoapäin oven.
Ja kun vielä kysyitte muutakin, käytin minä hyväkseni mitä olin kuullut häneltä, että teidän mielenne heltyisi ja minua irti päästäisitte ainoastaan siinä tarkoituksessa, sitä vannomalla vakuutan! Mutta kun sitte virkoitte kuka olette kun huomasin mahdolliseksi päästä uuteen elämään silloin vasta silloin.
Ja mikä se on? Nora. Onpa jotain, jota minun niin sanomattomasti tekisi mieleni sanoa niin että Torvald sen kuulisi. Rank. Ja miksi ette siis voi sanoa sitä? Nora. En, minä en uskalla sanoa sitä, sillä se on niin häijyä. Rouva Linde. Häijyä? Rank. No, silloin se ei ole sopivata. Mutta meille voitte kyllä. Mikä se on, jota mielenne niin tekee sanomaan Helmerin kuullen? Nora.
Mutta mitä olenkaan teille tehnyt, että sälytätte niskoilleni semmoisen vastuun-alaisuuden Jumalan ja ihmisten edessä? sanoi Felton kovasti liikutettuna. Muutaman päivän perästä olette kaukana täältä, rouva hyvä, teidän henkenne ei ole enää silloin minun hoidettavanani ja, lisäsi hän huoaten, silloin ... silloin saatte menetellä sen kanssa mielenne mukaan.