United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ei tarvitse", ennätti nyt pastori Santalainen sanoa, "täytyyhän taloon tullessa noudattaa talon tapoja. Ja koska täällä vielä kannetaan kasukkaa, niin pitää kai minunkin siihen taipuman, vaikk'en minä sitä mielelläni tee." "Mielelläsi taikka et, se ei koske minua.
Muistatko miten mielelläsi ennen katselit taivasta, kun pilvet rupesivat haihtumaan, miten silloin sanoit; «katso nyt jo selkenee! Miten taivas on kaunis!» Ja sinisilmäsi silloin loistivat ilosta ja rauhasta. Usko minua, Eeva, hyvät ajat vielä palaavat, jolloin jälleen katsot ylös taivaasen ja kaikki tuntuu sinusta niin rauhalliselta ja iloiselta!...»
VALDEMAR: Jos sinä rakastat Uunoa, niin sano se suoraan. Toistan vieläkin: kihlauksemme voi kyllä purkautua. UUNO: Se oli leikkiä. VALDEMAR: Oliko se leikkiä, Leena? LEENA: En tiedä. Saat mielelläsi suudella häntä. Päinvastoin minä iloitsen, että sinäkin Uuno pidät Leenasta. Niin, niin, no suudelkaa nyt minun nähteni, en välitä siitä vähääkään.
Niin kyllä, minä maltan mieleni. Lähde, Brackenburg! Kotiin! Tiedätkö sinä, missä minun kotini on? Vankihuone. Tätä valaisee lamppu. Vuode on perällä. Vanha ystävä, aina uskollinen uni, pakenetko minua sinäkin, niin kuin nuo muut ystävät? Kuinka mielelläsi sinä laskeusit tänne alas, minun vapaan pääni päälle, ja viilistit minun kulmiani, kuin rakkauden suloinen myrttiseppele!
Jotakin pitää kuitenkin aina puuttuman, pane mieleesi se, sinä kuin niin mielelläsi tahdot elää herroiksi, ja opi kerran kaikkien edestä pysyyn niitten rajoen sisässä, kuin luoja sinulle on asettanut. Askele niistä tekee sinun pilkanalaiseksi kansa-ihmistesi silmissä. Olkoon tämä tästä kylliksi sanottu. Nyt kertomukseemme.
"Oi, rakas Eugen, älä nyt vaivaa minua tiedäthän, että en rakasta tuollaisia koruja." "Sitä en tosiaankaan tiedä. Minusta sinä päinvastoin hyvin mielelläsi koristelet itseäsi..." Dora ei vastannut; hän oli kääntynyt peiliin päin ja laitteli innokkaasti tukkaansa. "Etkö kuule, mitä sanoin?" toisti Eugen. "Kuulen kyllä, ja olenhan jo vastannutkin."
Karjalassako? Miksi veit minut väkisin? Tulithan mielelläsi! Tulinko? Eikä Marja tiennyt, oliko hän tullut, vai oliko hänet viety. Koski lakkasi kohisemasta Marjan korvissa. Sitten se taas kohisi, mutta hyvin kaukana. Kanna minut koskeen, sanoo Marja. Lepää siinä, sanoo Shemeikka. Lepää sinäkin, pyytää Marja. Elä mene. Shemeikka kuitenkin irroittihe hänen syleilystään, ja silmä hymyili.
"Vai niin jaha enkö minä saa pukeutua, miten itse tahdon?" "Kyllä, hyvin mielelläsi en minä pyydäkään muuta, kuin tuota pikkuesinettä." "Perhejalokivet!" huudahti Dora, nauraen uhittelevasti ja pilkallisesti. "Niin juuri, perhejalokivet. Ole hyvä ja ota esiin rintaneula, olen varma siitä, että muuten unohdat sen." "En unohda, kunhan nyt vain menet..." "Ole hyvä ja ota se esiin ensin..."
Ei luulisi hengen tuommoisessa ruumiissa enää pysyvän. Viisi vuotta takaperin lääkärit jo väittivät hänen pian kuolevan, lausui äiti, mutta siinäpähän vaan elää yhtäkaikki. Kun Herra hänet korjaisi, poloisen, että pääsisi vaivoistaan. Tahtoisitko sinä mielelläsi kuolla?
"Sinä olet monesti sanonut, että joskus mielelläsi näkisit, kuinka minä soittokappaletta sävellän. Olen sen vuoksi sen työn säästänyt siksi kun esikerran luokseni tulisit, ja nyt näytän kuinka se työ päinsä käy ja sitte soimistaan soi. Tämä kappale on erinomaisen kaunis, Spohr'in säveltämä. Minä laulan sen ensin, että kuulet, mutta se on paljon, paljon kauniimpi kuin mitä minun lauluni on".