United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !


Mutta huomenna menen hänen luoksensa. Hyvää yötä! *Rebekka*. Menetkö tänä iltanakin niin varhain huoneeseesi? Tämän jälkeen? *Rosmer*. Tänään niin, kuin muulloinkin. Mieleni tuntuu niin keveältä, nyt kun se on ohi. Näethän, minä olen aivan tyyni, rakas Rebekka. Ole sinäkin ihan levollinen. Hyvää yötä! *Rebekka*. Hyvää yötä, rakas ystävä! Ja nuku hyvin.

Menetkö, menetkö tiehes täältä, sinä häijy herjaaja sinä ilkeä MIEHET. Jo nyt riittää. Tule pois, muuten saamme Annalta ikuiset vihat. MAUNO. Kohta, kun panen pikkuisen hyryä vaan lisäksi. Katsopas tätä, Anna! Viisitoista nättiä likkaa. Nättiä likkaa, nättiä likkaa, Viisitoista nättiä likkaa, On näin pulskalla pojalla. Kuusitoista kuolemani jälkeen.

*Frode*. Jättäisimmekö me tyttö raukan karhun kynsiin? Maltahan, niin saat nähdä! Frode, oletko hulluna? Menetkö tappelemaan karhun kanssa! Katsohan tuota, miten ottaa vain pitkän kangen ja menee karhulle vastaan!... Nyt nousee karhu seisomaan... Nyt lyöpi Frode sitä kangella. Huh, miten pahasti karhu irvistelee! Kuulehan, miten se murisee! Ei ... nyt lähtee karhu pakoon.

"Menetkö sinä nyt taas pois, mamma?" kysyi pikku poikanen. "Menen, rakkaani. Sinähän tiedät, että papoilla ja mammoilla on paljon tehtävää." "Täytyykö meidän sitte syödä päivällistä yksinämme?" Valentine ei vastannut, vaan kääntyi kamarineitoon, joka oli odottanut käskyjä. "Te ymmärrätte, Céleste, te ette saa jättää heitä hetkeksikään, ja ennen kaikkea he eivät saa mennä keittiöön.

Hänen äänensä oli niin hellä ja hän katsoi niin lempeästi tyttöä tätä lausuessaan. Hänen kätensä hapuilivat Karin sormia. Mihin sinä nyt aiot mennä, Kari? kysyi Torger vielä. En tiedä. Menetkö tätisi luo? Minä en sitä tiedä. Siellä on jo kyllä monta ennestään. Minun kaiketi täytynee lähteä johonkin palvelemaan. Etkö voi tulla meille? Hyvä Kari, tule meille!

Ei ehkä vielä sitä ilennyt. Olisiko tuosta niin suuri vahinko, vaikka menisikin menojaan. Minusta se on aina ollut semmoinen herrain harakka. Niin minustakin. Kaikki on kai parasta, niinkuin se käy. Hohhoo, niinpä niin, huokasi Söderlingska. Hän oli tosimurheissaan, kurkku kuin kureessa ja rinta melkein itkunherkkänä. Mennään sitten ... menetkö sinä vai menenkö minä? Mene sinä vain.

Otan muistoja mukana, Toki toivoja enempi: Kirkastan Kalevan yötkin Toivontähtien tulilla. Sinä kuin silkkiperho pyörit Muinen meidän kämmenillä Kautta karkelon iloisen. Nyt menetkö, nyt jätätkö? Mitä jättänet jäänehille, Sydämille Pohjan poikaparven? Paimensoitto uusii lopun. ILVO. Jätin muiston kaunihista, Perhosista, kukkasista, Itse etsikää omanne.

Ja siinä päätöksessä järkähtämättä pysyn. JUSSI. Mitä se hyödyttää, pappa? Vanhat totuudet kun kerran ovat tuomitut kuolemaan PASTORI. Niinpä kuolen minä niiden kanssa. Ja nyt, valitse sinä! Tahdotko olla oikean asian puolella, vai menetkö vastustajain riviin? JUSSI. Minulla ei ole teidän uskoanne, pappa. Katsantotapani on tykkänään toinen.

Ja ikäänkuin liittonsa vahvistukseksi painoivat he suutelon lapsen huulille ja purskahtivat makeaan nauruun, johon lapsikin yhtyi. No, Anna, mitä sanot? Minäkö, äiti! kysyy tyttö yhä nauraen. Mitä mieluimmin teet, jäätkö kotiin äidin luokse, vai menetkö isän kanssa rautatielle? Lapsi katsoi vanhempiinsa vuoron perään eikä virkannut sanaakaan.

Siksi että. Että ? Että minä olen sinua heikompi, taikka siksi että tahdon olla sinua järkevämpi. Menetkö illaksi kaivohuoneelle taas? Miksen menisi? Eihän se ole mikään mestauslava. Hurjistelemaan. Niinhän se on kuin mestauslava sinulle! Olethan heikko sanoithan sen itse.