Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Henrik punastui ja katsoi ympärillensä. Kun oli vakuutettu siitä, että olivat yksin, aloitti hän äänellä, joka, niinkuin sanotaan, on karkenemassa, erään virren nuottia. Hän oli aloittanut liian matalalta ja oli milt'ei vaipua vanhaan saartokaivantoon asti ennenkuin loppuun pääsi. Hän lauloi: Jo päivä menee mailleen, Levolle laskeuu, Ja illan hetket rientää Sieluni valmistu!
Ja niin aamu koitti, ja auringonsäteet pujahtivat matalalta esiin punertavien honkien välitse; ja minä lausuin Ave Marian ja muistin Jumalan suloisen äidin ja rohkaisin vähän mieltäni. Mutta koko seuraavana päivänä minä en tointunut tämän yksinäisen yön kauhuista. Näytti siltä kuin joku pilvi olisi peittänyt toiveeni ja tuumani.
Sisustus oli hieno ja näytti korkeassa huoneessa miellyttävän matalalta, erittäinkin kirjoituspöytä. Ikkunoista näkyi hyvin hauskasti talojen kattoja ja bulevardin puiden kellastuneita latvoja. Henrik itsekseen jo päätti, että tässä eikä missään muualla.
Virittää hän vienon virren yössä maaten, matalalta, luota synkän seinähirren, sysimustan orren alta, syöden miestä surun summan, välkkyessä Kalman peisten, tuimellessa tuskan tumman, lautsan päässä Kuolon seisten. »Miksi vierin vieno peura Repolasta rikkahasta? Oli tuolla tuttu seura, maanitteli maammo lasta.
Vaja tuntui liian matalalta, sillä tuontuostakin kävi kirves lakeen, kun hän sitä varren päästä molemmin käsin ilmaan kohotti. Ei myöskään tahtonut osua samaan paikkaan. Ranka kaivautui vihdoin poikki, erittäinkin sittenkuin Henrik alkoi jyrsiä sitä myöskin toiselta puolen. Hän ryhtyi nyt uuteen, ja sai senkin vähitellen poikki.
Toimikoon väsymättä Mi oikea, tosi, Esikuvana ollen Meill' olentoin noitten, Joit' aavistamme! Vanhain väljät vaattehet, Meitäi koristaako net? Peltomiehelle. Matalalta, sa, vaan vako kultasiemenes peittää, Syvemmältäpä tok kerran sun lepäävät luus'. Kynnä ja kylvä sa! Täss' ityypi elävä taimi, Toivopa luovu ei vielä haudallakaan. Anaakreonin hauta.
Hän tahtoi avata ikkunan, mutta huomasi, etteivät talvilasit vielä olleet pois otetut. Tuli sama tunne kuin kotiin tultua isän ja äidin kanssa istuessa tulokahvia juomassa. Oli jotain painavaa ja ummehtunutta ilmassa. Tai paremmin jotain vanhaa. Kaksinkertaisen ikkunan läpi näytti koko maisema matalalta ja raskaalta ja ryppyiseltä. Kaikki olikin täällä tuota samaa vanhentunutta.
Tämäkin sali näytti matalalta ja pieneltä verrattuna Johanneksen mielikuvaan, jonka mukaan sen olisi pitänyt olla suurimpia saleja mitä yleensä oli. Hajamielisesti pidetyn keskustelun jälkeen ilmaisi Johannes halunsa katsahtaa muihinkin huoneihin. V.t. kirkkoherra avasi auliisti entisen papankamarin oven.
Eikä armoa saa hän ylhäältä, ei matalalta. Istuin ja itkin vuoteeni laidalla, muistelin jällehen Sua. Miksi mun hylkäsit? Miksi et sietänyt sietämätöntä mua? Istuin ja itkin elämäni itkua rinnassa rikos ja rauta. Emmekö yhdy? Emmekö tapaa? Herra armias, auta! Ukkospilvi mun pääni päällä mitä se tietää sulle? Outoja onnen vaiheitako vaiko murhetta mulle?
Pimeys näkyi kohoavan kera illan usvain; ylhäältäkin valui pimeyttä. Minä löysin vähäisen ruohottuneen polun, ja läksin kulkemaan sitä tarkasti katsellen eteenpäin. Ympärilläni synkistyi ja pimeni kaikki, peltopyy vain kiljasi silloin tällöin. Vähänläntä yölintu, pehmoisilla siivillään lensi äänettömästi, matalalta, ja oli vähällä lentää kiinni minuun, mutta säikähtäneenä pujahti viidakkoon.
Päivän Sana
Muut Etsivät