Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
PUMMI. Onko teillä kassassa rahaa sen lunastamiseen? KALLE. Ei ole, mutta kauppias sanoi, että hän tuo rahaa tullessaan. PUMMI. Tuo rahaa! Kiitoksia paljon! Kyllä minä hänet tunnen. Siis ei ole? KALLE. Ei ole kuin puotilaatikossa muutama markka. PUMMI. No, sitten on omaisuus pantava takavarikkoon. Siltavouti astuu esille. KALLE. Mutta mitä kauppias sanoo, kun hän tulee kotiin?
Markka päivässä, kolme markkaa päivässä, tuhannen markkaa päivässä sitäkö sinä sanot omaisuudekseni? Minä en anna sille sanottavaa arvoa; ja yhtävähän kaikelle, mitä sen avulla voin saada. Sillä, niinkuin äsken sanoin, mitä kaikki tuo merkitsee? Ihminen, kulki hän sitten rikkinäisissä jalkineissa tahi ajeli joustavissa nelivaljakon vetämissä vaunuissa, tulee joka tapauksessa matkansa perille.
Minulla ei ole kokemusta siitä, riittääkö todellakin tuo summa. Mutta minä epäilen sen kanssa, joka varmaankin omasta kokemuksestaan tuon epäilyksen lausui. Olin nähnyt ja kuullut kylläkseni ja lähdin kävelemään poispäin. Kunnan huoneen seinäviertä kulkiessani tunki vielä kadullekin avatusta ikkunasta korviini: »Markka pois!» »Markka pois!»
Rovasti tunsi, että rovastinnalla on aikomus ruveta Kaisalla kudottamaan kankaita niin tekeytyi asialliseksi ja sanoi: "kymmenen penniä kun maksaa kyynärältä niin siitä hän jo tienaa markka kaksikymmentä penniä päivältä ja sehän on jo korkea palkka." "No niin. Vaan sillepä muutkin kuuluivat maksavan minä laatuna sattuu, mitä Kaisa milloinkin tarvitsee, se ei ole rahan päälle." "Niinpä niin.
Vielä kerran taas on onnen vaaka-lautanen noille raukoille aivan täpärällä, taas on sattumuksen, emme tahdo sanoa sallimuksen, epävarma käsi onnen vaakapainona, sillä tässä määrättävä koti voi olla koti, mutta voipa se olla muutakin. Yksi kappa rukiita, tai yksi markka rahaa, voi tässä merkitä enempi, kuin ehkä missään muualla.
Selitykseksi hänen harrastuksestaan suuren lohen saamiseksi on mainittava, että hän oli intohimoinen kalamies itsekin, että hän souti tuntipalkalla ja että oli vanha tapa maksaa hänelle markka jokaisesta suuresta, joka hänen soutamallaan onnistuttiin saamaan. Oli joku enkelsmanni maksanut viisikin markkaa. Jassoo, mylläri luulee, että nyt niskassa puree, kuulin toverini sanovan.
Antinkin mielestä tuo harmaa verkanuttu oli hyvin mukava ja kaunis, mutta "jok' on verassa, se on velassa, talonpoikain seassa" arveli hän ja aikoi lähteä eteenpäin. Juutalainen innostui. Osta veli huusi hän, tarttuen Antin käsivarteen osta, mine anda se sulle viisikolmatta markka. Katso kuinga se passah'! Ennenkuin Antti tiesi asiastakaan, oli vanha takki pois hänen päältään ja verkanen sijassa.
Kun sais edes pari markkaa. Ei mulla ole pieniäkään ... markka taitaa olla. Martti nousi: Mitä minä silläkään. Meni toverinsa luo ja molemmat lähtivät ulos. Ole ilman sitte! virkkoi isä, nauraa kitkautti ja pani kukkaron taskuunsa. Hermanni oli syrjäsilmällä seurannut tapausta, samalla kun kitisevän vesivalkean valossa yritti lukea. Mutta nyt valkea melkein sammui.
Se oli ensimmäinen markka, melkeimpä ensimmäinen raha Jussilla, ja hän katseli sitä mielihyvillään. Mutta siitäkin oli hänelle pian enemmän kiusaa kuin iloa, sillä heti karkasivat pojat hänen kimppuunsa, ihmettelivät, ja uhosivat tuota suurta aarretta. He tuumasivat, että mitenkäs se Jussi nyt uskaltaa maatakkaan panna, kun oli rengin pesti taskussa, kun ei hän nyt vaan rosvojen pariin joutuisi.
Katrin ääni oikein värisi. Hän nieleskeli, kävi hieman kalpeaksi ja suupieliin ilmestyi syvät juovat. Selvään näki hänen kasvoistaan, kuinka kipeästi häneen tuo leninki koski. Maria nautti hänen tuskastaan ja koetti sitä yllyttää yhä suuremmaksi. Markka kaksikymmentä, oliko kallista? Onpa sillä hintaa. Markka kaksikymmentä? Montako kyynärää? Neljätoista! Voi ihmettä!
Päivän Sana
Muut Etsivät