Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
HOFFMANN. Olkoon nyt viisi markkaa. SAARA HUMALISTO. Viisi markkaa! Ja minulle kun antoivat vaan yhden markan. HOFFMANN. Ovatpa juutalaisia, vai yhden markan! No, olkoon nyt sekin, mutta jos vasta lääkäriä tarvitsevat, niin kääntykööt tataarin eli turkkilaisen puoleen. SAARA HUMALISTO. Tuota tässä olisi se markka, mutta eiköhän, tuota, viisikymmentä penniä riittäisi, eihän se työkään niin suuri
Hän palkkasi pienen kasvavan tytön kotiin lapsia hoitamaan, että itse pääsi perunan nostoon, vaikkei sitä tehdessään aavistanutkaan, että se hänelle niin hyvin luonnistaisi. Muille kun maksettiin vain markka päivältä, hänelle puolitoista. Kyllähän akat virnistivät, vilkkuivat tavantakaa patruuniin ja häneen, ja hyvin hän arvasi, mitä niillä oli mielessä.
TARJOILIJANEITI. Ja jos maisteri suvaitsee jotakin tarvita, niin maisteri soittaa vain kellon päälle. HURMERINTA. Kun sai puolimarkkasen, niin muuttui toiseksi ihmiseksi. HILLERI. Toisille pitää olla kerrassaan markka, ennenkuin muuttuvat toisiksi ihmisiksi, jotkut eivät muutu markalla eikä millään. HURMERINTA. No! Hillerin ei siis tarvitse nyt mennäkään sille asialle, koska näin kävi.
Minä kiitän!... Eihän siitä ole niin väliä, jos on joku markka enemmän tai vähemmän!... Hyvästi! Loviisa. Hyvästi! 8 kohtaus. Loviisa. Sitten Emma. Loviisa. Kas siinä on nuorimies, joka kelpaa esikuvaksi... Raitis... Säästäväinen ... ja sitten niin kohtelias!... Nyt hän meni hakemaan valkeat hansikkaat... Kun Heinonen kosi, oli hän paljain käsin... Hyi kuitenkin! Loviisa.
Minä luulen, että yksi gulden on yhtä paljon kuin kaksi kertaa meidän markka, sanoi Söderlingska. Se tekisi siis kaksi tuhatta markkaa! Ja paalien kanssa neljä, viisi tuhatta. Semmoinen summa! Sehän on vasta rahaa se! kuului väkijoukosta. Päivää! Päivää, Böölen isäntä. Sehän on kokonainen omaisuus! sanoi Böölen isäntä, Saukon omistaja.
Lautakunnan esimies seisoo ylinnä huoneessa pöytänsä takana ja hänen vieressään istuu kaksi kirjuria. Heleällä äänellä mainitsee hän muutaman onnettoman nimen. »Paljonko vaaditaan?» »Sata markkaa!» »Helpottakaa, helpottakaa! Ei kannata niin paljoa maksaa!» »Yhdeksänkymmentä viisi!» »Yhdeksänkymmentä viisi ensimmäinen ... toinen yhdeksänkymmentä viisi...» »Markka pois!» »Yhdeksänkymmentä neljä...»
"Kyllä, kyllä, no niin!" huokaili hämillään ja peljästyksissään tuo pikku akka, nähdessänsä kornetin suuttuneena, ja meni poimimaan särjetyn kupin palaset lattialta. Markka putosi hänen nenälleen samassa ja vieras oli mennyt menojaan. "Jumala varjelkoon!... Herra siunatkoon!..." änkötti peljästynyt mummo nyt mielihyvissään. Toinen ovi samassa porstuassa lensi nyt taas kornetin tempaamisesta auki.
Nopeana kuin tuuli eteni Mikko pellon perillä, laukun päällä olevan nutun helmat vain liehuivat ilmassa. Kahden viikon perästä tuli Mikolta kirje, josta Auno luki: »Eilen illalla pääsin tänne perille. Täällä on hankitöitä enemmän kuin tekijöitä. Ei kuitenkaan hankitöitten aikana makseta kuin neljä ja puoli markkaa päivältä, josta markka päivältä menee ruokaan.
Niin... myöhästyin ja sain maksaa kolmekymmentä penniä naulalta... Entäs hinta muista pienistä! Pitihän ostaa voitakin markka kymmenen penniä huonoimmastakin. Ja kalliista hinnasta sitte lasten varaksi yhtä ja toista, sillä lasten mielessä on yhtä monta makua kuin kissan kielessä, jotta pitää olla monta lajia: jota useampia, sitä parempi heistä. Etkö usko sitä? Annaliisa. Miks'en uskoisi? Mari.
»Paljonko vaaditaan?» »Se on vielä hyvä työmies ... talvikaudet havuja hakkaa...» »Eikä sitä keikauta kuin kahdesti tai kolmasti kuukaudessa...» »Paljonko vaaditaan?» »Kahdeksankymmentä!» on ensimmäinen huuto. »Markka pois!» »Seitsemänkymmentä yhdeksän...» »Markka pois!» »Seitsemänkymmentä kahdeksan...» »Markka pois!»
Päivän Sana
Muut Etsivät