Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Eikö se markka piisaa ... eihän minulla ole ... tuon maksettavahan se oikeutta myöten olisi, joka narrasi sen juomaan ... anna, Matti, kukkarosi ... kuuletko sinä? Mutta Matti ei kuullut ... hän jo käsiensä varassa nukkui. Liisa löysi kuitenkin kukkaron ja maksoi. Voi hyvänen aika! Kaikkeen sitä on jouduttu onnettomuuteen! Mutta silloin vihelti juna ja seisahtui uudelleen.
Minä en uskalla, minulla ei ole voimaa edes kuolla lähdin Ursinin kalliolta ja päädyin Sirpalesaareen ... toivon, että sinä pääset pidemmälle, poikani ... mene ja tee toisin ... uusi uskosi sinua auttakoon. Amen. Nyt mennään kotiin. Onko sinulla markka ... ei, minulla onkin. Ishvoshjik!" Seuraavana päivänä minä lähdin pakenin.
Vasta myöhemmin olemme tulleet havaitsemaan, että dollari useimmissa asioissa on täällä sama kuin markka Suomessa niin tullessaan kuin mennessäänkin, joten saa väärän käsityksen oloista, jos hinnat laskee Suomen rahaksi. Junan vauhti ei ollut sinnepäinkään niin joutuisata kuin Englannissa. Kulkea lötköttelivät jotenkin suomalaiseen tapaan.
Niitä ei turhanpäiten liikutella, vaan on silloin aina markka, kaksikin ansaittavissa, voitettavissa." Eroaminen veljestä oli Tapanille raskasta; hän tuli liikutetuksi, kun vaan sitä ajattelikin.
»Yhdeksänkymmentä!» »Yhdeksänkymmentä ensimmäinen...» »Kahdeksankymmentä!» »Kahdeksankymmentä ensimmäinen...» »Markka pois!» »Seitsemänkymmentä yhdeksän ensimmäinen ... toinen ... seitsemänkymmentä yhdeksän ... eikö oo helpommasta huutavata? seitsemänkymmentä ... yh ... dek ... sän ... kolmas...» »Kenen huuto?» Sen ja sen. »Onko 'se ja se' semmoinen, että voi hoitaa?» kysyy esimies.
Antinkin mielestä tuo harmaa verkanuttu oli hyvin mukava ja kaunis, mutta »jok' on verassa, se on velassa, talonpoikain seassa» arveli hän ja aikoi lähteä eteenpäin. Juutalainen innostui. Osta veli, huusi hän, tarttuen Antin käsivarteen osta, mine anda se sulle viisikolmatta markka. Katso kuinga se passah'!
Markka. Vai markka ... mitenkä se on? ... lähdetäänkö me Liisa? En minä häntä tiedä ... tässä kiireessä ... markkahan siitä ... eiköhän lähdetä ... vaan en minä tiedä... Lähdetään nyt vain ... pitäähän sitä siinäkin! Eikö se Ville lähtisi mukaan? En minä ... kyllä se teiltä yksinkin passaa. Niin, no lähdetään sitten, lähdetään, kun on kerran tänne asti tultu...
Ja sillä lailla lasketaan miehen elatuksesta »markka pois,» kunnes viimeinen huuto pysähtyy »kuudellekymmenelle». Asianomainen on noussut penkille seisomaan, kuullakseen, mitä hänestä tarjottiin. »Alas laskevat, alas laskevat», jupisi hän huutoja kuunnellessaan.
Asianlaita on nyt kuitenkin niin, että moni markka menee turhuuteen, kun ei ole mitään varmaa suoritusta tehtävänä, jos kohta koetetaan olla kuinka tarkka tahansa; sitä vastoin tarpeettomat menot mahdollisesti vähimpään supistuvat, kun on jokin sitoumus täytettävänä.
Kun ne olivat loppuneet, painautui hän taas takaisin istualleen ja huokasi: »Kylläpä vähään ... kylläpä vähään ... meni vain kuuteenkymmeneen markkaan.» Esimies panee merkin menneen kohdalle ja huutaa uuden esille. »Paljonko vaaditaan?» »Sata markkaa!» »Markka pois!» »Yhdeksänkymmentä yhdeksän.» »Markka pois!» »Yhdeksänkymmentä kahdeksan ensimmäinen...» »Yhdeksänkymmentä viisi!»
Päivän Sana
Muut Etsivät