Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Theophiloa ei ole enää, ja Klaudian sydän on muserrettu!" "Herra armahtakoon häntä!" huudahti Marcello. "Mikä tauti on hänen niin äkkiä korjannut? Mutta minä tahdon mennä sisareni luokse, niin sisar-raukkani. Hänellä kuitenkin on veli jäljellä ja tahtoo hänen kanssaan itkeä, mitä hän on kadottanut." Hän astui alas hevosen selästä ja lähestyi paaria, jolla Naomia ja Klaudiaa kannettiin.
Marcello antoi väistävän vastauksen; hän ei tahtonut yhdellä kertaa ilmaista Naomille sitä surullista asiaa, joka hänellä oli tälle julkaistavana. Mutta Naomi älysi heti miten asian laita oli. "Minä arvaan kaikki", lausui hän nopeasti. "Minun isäni on kuollut, eikö niin?" "Niin on", vastasi Marcello. "Hän kaatui alttarin juurella, jota hän niin miehekkäästi puolusti viimeiseen hengen vetoon asti.
Puhu, sua vaadin, puhu! MARCELLO. Se katosi, ei vastata se tahdo. BERNARDO. Horatio, mitä? Kalvas oletten Ja vapisette; eikö muuta tuo Kuin mielenhouretta? Mit' arvelette? HORATIO. En, Jumal' auta, tuot' ois uskonut, Jos sit' ei selvään takais omat silmät. MARCELLO. Kuninkaan muotoinen se eikö ollut? HORATIO. Kuin sinä itsesi.
Muistoon täytyy panna, Ett' ihminen voi nauraa, yhä nauraa, Ja sentään olla konna; tiedän varmaan, Ett' ainakin niin Tanskassa on laita. Siin' olet, setä! Toimeen! Tunnussana Se kuuluu: "hyväst', hyvästi, mua muista." Sen olen vannonut. HAMLET. Heleijaa, pojat! Tule, lintu, tule! MARCELLO. Kuin voitte, prinssi? HORATIO. Mitä kuuluu, prinssi? HAMLET. Oi, ihmeellistä! HORATIO. Kertokaa, ma pyydän.
"Mitä on Israelin Jumala sinulle, Marcello, ja minkätähden mainitset hänen suuren nimensä sellaisella kunnioituksella?" "Sentähden että olen oppinut tuntemaan Jumalasi kuninkasten kuninkaana ja herrojen Herrana ja tiedän että kaikki meidän ajatuksemme, sanamme ja tekomme ovat alastomana ja paljaana hänen silmillensä.
Marcello lohdutti häntä vakuutuksella, koettavansa, niin paljon kuin suinkin lauhduttaa isänsä vihaa ja kun ei Rufostakaan ollut aivan vastenmielistä ystävänsä pojan karkaaminen, puhui hänkin Klaudion puolesta ylipäällikölle.
Hän oli uskollinen ja vilpitön Herran palvelija ja minä toivon että hän nyt on mennyt Herran rauhaan". "Entä äitisi, Naomi, onko hänkin mennyt pois?" "Sitten eileispäivän lepää hän tämän turpeen alla; mutta minun ei sovi surra, sillä hän kuoli uskossa meidän Herraamme Jesukseen Kristukseen ja hänen viimeiset hetkensä olivat täynnä siunausta". "Herra olkoon ylistetty!" sanoi Marcello.
Minä myöskin kiitän itseäni olevani kristitty ja sillä tavoin suren kahdenkertaisesti ystäväni kuolemaa, koska yhdistys hänen kanssaan olisi vahvistanut sinua uskossasi. Minä toivon, antakoon Jumala loppuun asti pysyä sen sinun tunnustuksenasi." Kyyneleet ilosta ja hämmästyksestä täyttivät Naomin silmät, ja kun Marcello kääntyi, huomasi hän hänen liikutuksensa.
Javani huomasi ja ymmärsi tämän hymyilyn ja hänen sydämensä paisui kostonhimosta; itsekseen vannoi hän, että jos hän joskus pääsisi vapaaksi ja saisi aseet käsiinsä, niin hyväntekijänsä saisi kalliisti maksaa tämän pilkkahymyilyn. Tämän päivän perästä kohtasi Marcello hänen harvoin, sillä sodantapaukset veivät nyt koko hänen aikansa.
BERNARDO. Ilmetty kuningas, vai kuin, Horatio? HORATIO. Niin on; mun valtaa hämmästys ja kauhu. BERNARDO. Puhetta vartoo se. MARCELLO. Horatio, puhu! HORATIO. Ken olet sa, jok' anastat yön vallan Ja sota-asun kirkkaan, jossa Tanskan Kuningas-vainaa täällä ennen kulki? Nimessä taivaan vaadin sua, puhu! MARCELLO. Se vihoissaan on. BERNARDO. Kah, se astuu pois! HORATIO. Seis! puhu!
Päivän Sana
Muut Etsivät