Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
"Minä teen lopun hänen onnettomuutta ennustavasta raakunnastansa", sanoi hän. "Hän ei enään saa kulkea ympäri vähentämässä kansan luottamusta tulevasta pelastuksesta, joka varmuudella on ennustettu." Samaan aikaan kun tämä tapahtui, jätti Marcello seuraneen leirin ja lähti Josaphatin laaksoon. Ilta oli pimeä ja taivas pilvessä, kun tulivat määrätylle kohtauspaikalle.
Tässä osassa romalaista joukkoa oli myös Rufo ja Marcello, jotka kuljettivat Javanin vankina mukanaan, kun katsoivat viisaammaksi pitää hänen omain silmäinsä alla kuin jättää muiden huostaan.
Hän hyvin ymmärsi olevansa vaarassa, hurjain vihollisten ympäröimänä kun oli. Lukija varmaan on jo arvannut, että nuori romalainen oli Marcello ja että mytty oli Naomille menevä. Myöhään samana iltana sai hän sen, ja kun hän aukasi sinetin, oli siinä hänelle kaksi kirjettä, toinen Marcellolta ja toinen Klaudialta.
OPHELIA. Ma teille, isä, olen kuuliainen. Neljäs kohtaus. Terassi. HAMLET. Tuimalta tuntuu sää; on oikein kylmä. HORATIO. On kirpeä ja julma pakkanen. HAMLET. Mit' ompi kello? HORATIO. Lähes kaksitoista. MARCELLO. Ei, lyönyt on se. HORATIO. Onko? Sit' en kuullut. Nyt lähestyypi siis se hetki, jolloin On tapa kummituksen ilmestyä. Mut mitä tämä tietää?
HAMLET. En, te sen ilmoitatte. HORATIO. Jumal' auta, En minä. MARCELLO. Min' en myös. HAMLET. Mit' arvelette? Sit' oisko ihmissydän voinut luulla? Vait' olla lupaatten? HORATIO ja MARCELLO. Nimessä taivaan! HAMLET. Ei ole konnaa koko Tanskan maassa, Jok' ei ois aika lurjus. HORATIO. Ei tarvis hengen nousta haudastaan Sit' ilmoittamaan. HAMLET. Oikein, aivan oikein.
Marcello säpsähti, mutta tunsi heti Javanin ja arvasi hänen leiristä karanneen ja nyt olevan matkalla maanmiestensä luo. "Oletko Javani?" kysyi hän. "Pistä miekka tuppeen; minulta ei sinun ole mitään pahaa pelkääminen. Mutta sano, minkätähden olet täällä?" "Olen karannut vankeudesta, Marcello. Vapaus on jokaisen ihmisen ja varsinkin jokaisen juutalaisen oikeus.
Marcello juoksi esiin ja sulki hänet syliinsä; kyyneleet vuotivat Marcellon silmistä kun hän katseli hänen kuihtuneita, kalpeita kasvojansa. "Katso ylös, Naomini", lausui hän; "katso ylös niin saat nähdä Marcellon olevan luonasi. En ole koko tämän verenvuodatuksen ajalla ajatellut muuta kuin sitä hetkeä, jolloin jälleen saisin sinua nähdä.
Ruben teki tämän toimen niin todennäköisesti, että Deborah täydellisesti pettyi. Hän antoi Rubenille luvatun palkan ja kiiruhti sitte Naomille kertomaan, että Marcello oli kirjeen saanut. Naomi tunsi itsensä iloiseksi, kun tämä vaikea askel oli otettu.
HAMLET. Punainenko vai kalvas? HORATIO. Kalvas aivan. HAMLET. Ja silmät teihin luodut? HORATIO. Lakkaamatta. HAMLET. Siell' oisin olla tahtonut. HORATIO. Se varmaan Ois teitä hirvittänyt. HAMLET. Luultavasti, Niin, luultavasti. Viipyikö se kauan? HORATIO. Sill' aikaa hyvin lukea voi sataan. MARCELLO ja BERNARDO. Kauemmin, kauemmin. HORATIO. Ei sillä kertaa, Kun minä näin sen.
Mutta Marcellon ja Naomin seurassa ei hän voinut hillitä tunteitansa ja hänelle oli suurin ilo saada puhua rakkaan vainajan hyvistä omaisuuksista ja lujasta uskosta. Sellaisessa tilaisuudessa sai Marcello ensin tietää, millä tavoin ystävänsä kuoli. "O, Marcello", sanoi Klaudia, "miten olisit kunnioittanut ja rakastanut häntä, jos Herra olisi antanut teidän nähdä toisenne!
Päivän Sana
Muut Etsivät