Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Missä taivaan nimessä olet aina tähän asti oleskellut? Ja, luulenpa sinun olevan haavoitetunkin. Joudu, Herkules, mene tohtoria hakemaan ja..." "Malta, malta, enoseni!" keskeytti häntä Emmerich. "Ei haavasta ole lukua, silla Herkules on sen jo ruohoilla sitonut. Eipä nyt enää olekaan aikaa sitä ajatella, sillä minulla on kummallisia asioita sinulle kerrottavana."
"Käy pois, Antti, joutuun!" lisäsi hän ja iski niin kavalasti silmää Antille. "Malta, malta", puheli Antti ja tavaili: "iässä, viisaudessa ja ar-ar-mo-mo armossa". "Katsos tässä on tuommoinen luku". "Mikä luku?" "Uusi sanomalehti". "En minä jouda joutavia katsomaan. Lähtään pois!" sanoi Roikka-Taavetti ja iski silmää jälleen. "No annahan, kun pääsen tämän paikan loppuun.
Clare ei voinut olla täyttämättä mitään lapsensa toivetta. Hän vähän ajatteli ja myöntyi. "No, olkoon niin," sanoi hän, "minä täytän tahtosi, Tuomo pääsee vapaaksi. Mene nyt levolle ja malta mieltäsi huomiseen asti." Huomiseen asti! Herra Clare ei enää nähnyt sitä huomenta.
Miksei mummo tahdo? Kun ei ole rahaa. Onko äidillä sitten rahaa? On äidillä joskus. Eikö sitä Akun jalkaa voida parantaa? Kun se alussa tuli niin pahaksi. Eikö sitä heti sitten sidottu? Ei sidottu, kun äiti oli poissa. Voi kauheaa! Nyt hän voi jäädä koko iäkseen rammaksi. Eikö se vieläkään ole parempi? Ei ole, kun ei se malta pysyä paikallaan. Miksei malta? Kun ei se tottele. Eikö tottele?
Mitä on siis tämä elämä? Helvetin porstua. SIMEONI. Juhani, Juhani, malta mieles ja kieles! JUHANI. Helvetti valmis, sanon minä, jos oikein pahan pääni päälleni otan. Minäpä täällä olen kärsivä sielu ja Toukolan pojat perkeleitä, haarut kourissa. Häijyjä henkiä ovat ihmiset meitä kohtaan. AAPO. Astukaammepas hieman omaan poveemme.
Mutta jo ensi silmäys riitti haavoihin perehtyneelle Boleslaville osottamaan, ettei haava ollut kuin pieni naarmu, joka muutamissa päivissä paranisi itsestään. »Luojan kiitos, Luojan kiitos!» Regina tuijotti häneen suurin, sieluttomin silmin. »Se ei ole mitään», sammalsi Boleslav, »naarmu vain ei muuta!» Regina ei näyttänyt häntä lainkaan kuulevan. »Malta mielesi, ihminen!
Eikä minun tapani ole tiuskoa, kun minä sanon jotain". "No, hyvä se, mutta malta kumminkin mielesi, muutoin Maisu saattaisi luulla meidän toruvan". "Maisu saa luulla, mitä hyvänsä, ja sen sinulle sanon oitis kumnalta, että Maisu on pantava pois". "Eihän kuitenkaan tänäpänä enää?" "Ei tänäpänä, vaan huomenna taikka vaikka paikalla!" "Puhukaamme siis huomenna siitä.
Tahdon... Olisipa hauskaa kuulla mitä se Mooses siinäkin paikassa taas hulluttelee! Häyrinen. Sinä teet minusta ilmeistä pilkkaa; vaimo rentukka! Mooses ei ole milloinkaan sellaisia sanoja sanonut! Vai pidätkö minua pilanasi ja narrinasi! Kyllä minä sinut opetan, sinä katala katajan jalka! Pääkkö. Malta mieles, mies!
Onpa hän itsekin pukenut muotoon oman uuden taiteellisen uskontunnustuksensa tuossa pienessä tunnelmapalasessa Teatterista tultua, josta en malta olla tähän eräitä karakteristisia kohtia lainaamatta.
»Hyvä on, tahdon nähdä siis vain kysymyksen toisen puolen», Pansa virkkoi. »Ei vielä, hyvä Pansa. Odottakaamme, kunnes olemme syöneet», Glaukus sanoi. Klodius suostui vastenmielisesti ja salasi ikävystymisensä haukotteluun. »Hän ei malta odottaa saadakseen kultaa niellä», Lepidus kuiskasi Sallustukselle käyttäen Plautuksen sanoja Aululariasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät