United States or South Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitten, kun hän näki, kuinka hänen poikaansa laahattiin pois, juoksi hän epätoivoissaan hänen perästään ja koetti tarttua hänen takkinsa liepeeseen. Mutta silloin sulkeutui ovi heidän välilleen. »Avain minulle!» käski Boleslav. Vanhus heittäytyi portaille ja vasaroi nyrkeillään tammilautoja. Sivustamies, jota hänen apulaisensa seurasivat, toi avaimen Boleslaville. »Mikä on nimesi?»
Hänen sydämensä alkoi sykkiä kiihkeämmin, Kylmä virta valahti hänen jäsentensä lävitse. Tuijottaen katsoi hän tyttöön. »Tuolla se on!» huudahti Regina ja kohosi polvilleen tarjoten Boleslaville mieluista leikkikaluansa. Boleslav kohotti kätensä. Oli kuin sitä kohottaisi outo voima, ja kuitenkin tuntui se vuoren painoiselta. Sitte laski hän sen arasti hyväillen Reginan poskelle.
Mutta jo ensi silmäys riitti haavoihin perehtyneelle Boleslaville osottamaan, ettei haava ollut kuin pieni naarmu, joka muutamissa päivissä paranisi itsestään. »Luojan kiitos, Luojan kiitos!» Regina tuijotti häneen suurin, sieluttomin silmin. »Se ei ole mitään», sammalsi Boleslav, »naarmu vain ei muuta!» Regina ei näyttänyt häntä lainkaan kuulevan. »Malta mielesi, ihminen!
Sitte vaipui hän jälleen kumaraan ja ompeli rauhallisesti edelleen. Ei kestänyt kauan, ennenkuin nämä yhteiset illanistujaiset tulivat Boleslaville mieluisaksi tavaksi, josta hän tuskin saattoi luopua.
Maaneuvos veti levättinsä takataskusta esiin mustan rasian, jonka hän ojensi Boleslaville ylen kohteliaasti kumartaen. Kansi ponnahti auki, ja sinisestä samettipohjasta loisti Boleslavia vastaan valkoinen hohde, joka sädekehän tavoin ympäröi yksinkertaisen, mustan teräsesineen. Liikutuksensa puuskassa tarttui hän siihen ja ojensi oikean kätensä maaneuvosta kohden.