Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Olutta! Hoi, te röökynä! Olutta. No hiljempään ... vähemmälläkin kuuluu. Ja vastahan minä toin. Mitä se siihen kuuluu, mulle pitää tuoda olutta, minä tahdon ja minä maksan, ja minä jaksan... Ville sai oluen, kaksi oli nyt täysinäistä pulloa edessä, ja siinä hän istui yksin niiden ääressä.
Kotimaassani opit tuntemaan Jumalan, siellä tulet nuoruutesiystävän vaimoksi, siellä tulet ihmiseksi." Aikynin silmät säteilivät, mutta hän ei virkannut mitään. Sanoin: "ovat ottaneet valkoisen peurani ja myöneet sen toiselle, joka ei tahdo siitä luopua. Maksan hänelle, minkä hän on maksanut, enkä valkoista poroani ryöstä." Tadibée kysyi hengiltä, löi rumpuansa, kuunteli henkien vastausta.
Kuulehan, Hemmo, sanoi Pasanen, eikös Lassi ole tehnyt mökkiänsä sileälle aholle, eikä ole sopimuskirjaa eikä mitään. Niin on, mutta onko hän siltä isäntä minun maallani? Ei maallasi, vaan omassa tekemässä mökissään hän on isäntä, niinkauan kuin elää. No mikä siinä on, ja minä veron maksan. Vaikkapa maksatkin, niin elä intä; minä olen käynyt mökkiläiseni kanssa käräjätä tämänlaisesta asiasta.
Juuri kuin mummo uudelleen luki vastaan-ottamiansa rahoja, tuli rouvakin kyökkiin. "Niin, rouvakin ja tämä toinen neiti saavat olla vieraana miehenä, että minä olen nämät rahat Elsalta lainannut mökin ostamiseen, jotka maksan kasvuineen takaisin." "Minä täydellisesti luotan teihin, vaan tuo Elsa on niin outo minun mielestäni, että minä kutsun maisterin", sanoi rouva.
Siinä on rahaa. Minä isäntä olen, joka maksan ja jaksan.» Neiti otti yhden satamarkkasen, aikoi tuoda vastaan tähteet, mutta sitä ei Jukke kuunnellut, otti ne kolme satamarkkasta, löi ne taas pöytään ja kivahti: »Nuo lekeitä ovat. Näyttäkääpä pojat, onko teillä tuommoisia. Juuri tuommoisia.
Niin hänen kanssapalveliansa lankesi maahan hänen jalkainsa juureen, ja rukoili häntä, sanoen: ole minun kanssani, ja minä maksan kaikki sinulle. Mutta ei hän tahtonut: vaan meni ja heitti hänen torniin, siihen asti kuin hän velan maksaisi. Mutta koska muut hänen kanssapalveliansa näkivät, mitä tehtiin, murhehtivat he sangen kovin, tulivat ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä tehty oli.
Kirjoittakaa pastori kuitti!" sanoi Kolkki. "Tehkää, tehkää niin, hyvä isäntä! kyllä minä teille sen maailmassa maksan, jos ma jaksan", sanoi Martti innostuneena kun kuuli asian onnistuvan. Pastori kirjoitti kuitin, Markku pani puumerkkinsä alle ja Kolkki luki rahat pöydälle. "Kas niin!
Täällä minä te'en sitä, jota katsoin mitä yksinkertaisemmaksi asiaksi, pyydän herrasmiehen, joka nähtävästi on yhtä hyväluontoinen kuin minä itse, sallimaan vanhan vaimon luovuttaa kauppaansa kunnolliselle nuorelle parikunnalle, ja maksan omista rahoistani mitä vaimo vaatii siitä.
»Iikka raukka», lisäsi Iikka itse. »Tosiaankin Iikka raukka. Kaimamies kuitenkin. Tiedätkö missä Koistisen vaimo asuu siellä Ylikylässä?» »Ei Iikka tiedä, mutta kyllä äiti tietää.» »Missä äitisi asuu?» »Siellä se asuu kotona», vastasi Iikka. »No kun sinulla on samalle päin matka, niin lähde kotiasi ja ota kelkkaasi tuo kapsäkki. Minä maksan hyvästi.»
"Nyt olisi minun vuoroni syyttää sinua uteliaisuudesta." "No niin," vanhus lausui. "Kuten rehellinen kauppamies otan vastaan rahan, millä itse mielelläni muille maksan. Sinä tulet varmaankin selityttämään jotakin unta tai maataksesi temppelissä ja nähdäksesi siellä jonkin ilmestyksen?"
Päivän Sana
Muut Etsivät