Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. marraskuuta 2025
Järven rannalla punanen talo ja siellä on sisarukset; nai sinä toinen ja minä nain toisen, niin ollaan suoverukset. Voi kuinka sievällä paikalla on tään pojan kullan koti; ei se ole maantien varrella, vaan poiketa sinne sopii. Sinilaita paatilla purjetuulella pojan kulta kulkee; vaikka on köyhä, kun muuten on sievä, niin halata sitä julkee. Jokitöyräällä vinkkeli-talo ja tiilistä ristipääty.
Lähdemme porstuakamariin, siellä saamme wapaammin puhua", kuuli Heikki waimonsa äitiwanhallensa hiljaisesti sanowan. "Onko siinä nyt perää, kun ihmiset sanowat Heikin kaupunkimatkallaan maantien ojassa ajelehtineen awutoinna juowuksissa...? Woi hywä Jumala mihin minun lapseni piti joutua", sanoi muori itkua pusertaen kamariin tultuansa. "Rauhoittukaa nyt, äiti.
Kaksi leipää oli hän töllissä löytänyt, ja ne oli hän syönyt. Hän haki enempää, vaan ei löytänyt. Silloin puki hän vaatteet yllensä. Hän silitti käsin hivuksiansa, ja sitten huokasi hän: «Matkalle!« Iltapuolessa oli päivä, kun hän matkansa alkoi. Ehtoo oli ennättänyt, kun hän kulki Metsämaan ohitse. Yö oli tullut, kun hän saavutti maantien. Hän ei sietänyt ihmisiä nähdä. Nälkä kalvoi häntä.
Tyttö oli hänestä kerrassaan inhoittava ja yhtäläisellä innolla kun hän tän'aamuna oli puhaltanut tupakansavua valkoisen huivin alle, riensi hän nyt heittämään palavan sikaarin maahan ja astumaan sen päälle, ettei vähintäkään, tupakansavunhajua tuuli kantaisi maantien yli ja siten ilmaisisi hänen läsnäoloansa.
Syyne katseli kummastellen ympärilleen. Niin pitkältä, kuin hän saattoi nähdä niityn, maantien ja mäen yli, ei näkynyt mitään elävää olentoa, paitsi hyttysparvea, joka tanssi katrillia tuolla aidan vieressä. Olihan nyt kevät; mutta Syyne pahan suruisessa sydämessä oli syksy. "Tässä minä olen", sanoi taasen ääni.
Katseliko hän, kuinka vilpoinen aamutuuli tuuditti maantien varrella kasvavien koivujen lehväisiä latvoja, tai oliko huomionsa vetääntynyt hiukan kauemmas, kenties tuohon tuulimyllyyn, joka näkyi hietakummulta vähän matkan päässä maantien toisella puolen, tai sen vieressä olevaan muhkeaan taloon, joka erkani kaikista muista kylän huoneuksista uudemman-aikaisen rakennustapansa puolesta.
'Toisinaan kesällä ja enimmiten kirkolla', oli vastaus; 'mutta nyt on meidän kylässä eräs Vöörper, hän asuu Mäkelän talossa, tästä ruotsin virsta maantien varrella; hän taitaa lukukauden alussa mennä Helsinkiin suorittamaan tutkintoansa häntä sanotaan maisteriksi, vaikka hän ei ole vielä ylioppilaskaan.
Yleisen maantien hylkäsi Matti heti matkasuunnitelmastaan, koska se olisi pitentänyt matkaa neljällä penikulmalla. Poikkimaisin päätti hän samota päämääräänsä kohden ja olipa hänellä joku toinenkin syy valita tämä lyhempi tie, sillä silloin hän pääsisi muitta mutkitta tapaamaan armastansa.
Kun rohkeat olivat kulkeneet muutamia askeleita pitkin tietä kirkolle päin, alkoivat he täyttä kurkkua huutaa: Ei voi päästä läpi, on kova seinä edessä, maantien poikki! He palasivat kiireesti toisten luokse ja menettivät lupaamat rahansa.
Talonpojat jotka tekivät työtä pelloilla maantien vieressä, sanoivat: "No, mitä kuuluu, opettaja? joko alkaa kylä tuttavalta tuntua?" Opettaja vastasi lyhyesti mutta ystävällisesti; tämä heidän kainostelematon käytöksensä oudostutti ja melkein loukkasi häntä.
Päivän Sana
Muut Etsivät