Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Ja joka kerta juoksi mökin ovesta, jonka porstuana oli pistekota, maantien veräjälle joukko valkotukkaisia pikkutyttöjä katsomaan ohi ajavaa. Kuulin heidän elävän köyhyydessä, ja minun tuli heitä aina sääli notkuvissa kieseissä istuessani. Tuli samalla sääli itseänikin ja omaa elämääni.
Ell'ei Aapo olisi toiseen kertaan heittänyt miettimistänsä siitä, että "mitähän nuo nyt laukkaa" ja nopeasti hypännyt raviin, josta lika hänen ympärilleen roiskahti, olisi hänestä siinä paikassa tullut multasen maantien miehiä.
Kärryissä istuen rupesi hän sitä ryyppimään, ja hevonen juoksi aika vauhtia, niin että tavan takaa meni virstanpatsaita sivuitsemme. Mutta olipa tuo mies, vaikka vähän ryypyksissäkin, kylläkin viisas, että antoi välistä keskellä pitkää taivaltakin hevonen levätä, juoda maantien ojasta ja syödä maantien vierusheinää.
Nuoret ovat melkein väsymättömiä astumaan. Niinpä Matti ja Elsakin, mutta sitten kun lapselta voimat loppuu, ei hän tahdo päästä paikalta pois. Kun vihdoin viimeinkin pääsivät Kirkkonummelle, oli aurinko jo aikaa laskenut ja tuskin kumpikaan jaksoi liikkua. Oli mökki maantien vieressä, siinä oli vähän enemmän huoneita kuin Elsan kodissa.
"En muista ennen nähneeni teitä, herra", sanoi Iikka. "Monta Herran vuotta sitten, Juhannus-yönä tuolla maantien vieressä mäellä." "Silloinen kiista-kumppanini, ylioppilas?" "Niin. Niin poikamaista kuin kiistamme lienee silloin ollutkin, mutta minä en saanut sitä mielestäni haihtumaan.
Sydänmaalaiset eivät uskaltaneet toki niin lähelle taloa tunkeutua, vaan tyytyivät tukkeamaan maantien ja siinä äänettöminä katsoa töllistelivät milloin itse rakennusta, milloin sen tornia, milloin taas toisiaan. "Lyhty, mi lyhty", mutisi muuan mies kirkolle päin mennessään. "Ja oikein lasinen lyhty", tuumaili hänen toverinsa, mutta niin sanomin he jatkoivat matkaansa.
"Oletko sama sokea poika, joka kauwan sitten äitisi kanssa käwit meillä ja tuolla maantien warrella weisasit luudan kauppiaille?" kysyi ukko wärisewin äänin. "Sama olen, isäntä kulta", wastasi sokea owen suusta pelokkaasti.
"Kuka se on?" "Sinä muistat lähellä pappilaa maantien haarassa mäellä talon; rustholli se oli, vaan sille isännälle kuului niitä kolmekin. Sinä muistat, sen takaan, vallan hyvin myöskin erään komean tyttären mainitusta kartanosta nimeltä Heleena, tekee mieleni sanoa ihana Heleena. Emmekö monta kertaa hänen kauneuttansa kadehtineet?
Hän osotti kädellään siihen suuntaan, josta mylläri rakennuksen valkoiset seinät hohtivat puiden välistä vähän matkan päässä maantien toisella puolen. "En tottakaan ymmärrä, kuinka sinä tuonlaista voit uskoa," vastasi Heikkisen vaimo, joka nähtävästi koki puoliaan pitää sen mukaan, kuin sisarensakin innostui.
Iikka juoksi jo kaukana toisessa päässä kaupunkia silloin, kun isäntä hänen kadonneen huomasi. Juoksi toiselle maantielle ja hirnahteli tuon tuostakin. Maantien suuhun tultuaan tutulle paikalle, jossa ennen oli poikajoukkoa kyydinnyt omaksi ja niiden iloksi, hän pysähtyi katsoakseen oliko poikia. Ei ollut. Hirnui niitä. Ei tullut.
Päivän Sana
Muut Etsivät