Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Mutta nämä muistot olivat sentään sangen ylimalkaisia ja hämäriä; mitään täsmällisiä muistiinpanoja minulla ei ollut maanpaossa elävien ruhtinaiden yksityisestä elämästä ja siitä tavasta, miten he kansansa epäsuosiossa ollessansa aikansa kuluttivat, minkä verran maanpako ja Pariisin ilmakehä oli heihin vaikuttanut ja minkä verran kultausta heidän hoviviitoissansa ja juhlallisuutta heidän tilapäisissä asunnoissansa oli säilynyt.
Maanpako täält' on pako maailmasta, Ja pako maailmast' on kuolemaa; Maanpako siis on kuolon epänimi. Jos kuoloa sa maanpaoksi sanot, Lyö pääni poikki kultakirveellä Ja naurat iskulle, mi surmaa mun. LORENZO. Oi, syntisyyttä! Kiittämätönt' uhkaa! Työs laki sanoo kuolemaks: mut prinssi Armosta syrjään työnsi lain ja muutti Tuon mustan kuolo-sanan maanpaoksi. Se suurt' on armoa, ja sit' et huomaa.
Se epäilys, joka oli ominainen hänen kylmäverisesti ivailevalle seurapiirillensä, oli vallannut hänetkin, ja ne kauniit luulottelut, joita hänellä alussa vielä oli ollut, olivat pian haihtuneet vastakkaisten mielipiteiden tieltä, niinkuin tuollaisille äärimmäisyyksiin taipuville luonteille tavallisesti käy. Nyt oli hän vallan vakuutettu siitä, että maanpako oli ainainen.
Maanpako, joka voidaan verrata mereen, voi siten muodostua myöskin haaksirikoksi, joka viskaa etuoikeutetut ensi luokan matkustajat sekaisin toisten kannella ja tähtitaivaan alla matkustavaisten ihmisten kanssa.
Tosin saattoi hän palata maanpaosta, sitä hän ei epäillyt rahtuakaan, mutta kuinka kauvan tuo maanpako oli kestävä? Niin toimivalle ja kunnianhimoiselle sielulle kuin mylady'n, ovat ne päivät, jolloin ei nousta, kovanonnen päiviä; mitä ovat sitten ne päivät, jolloin mennään alaspäin?
Sanomaton ilo kuvautui myladyn kasvoilla, mutta se vilahti vaan kuni salama, ja näyttämättä kuulleenkaan tuota puhetta, josta hän ei ollut sanaakaan menettänyt, alkoi hän uudestaan, antaen äänellensä kaiken sen sulouden ja viehätyksen, minkä hornan henget olivat siihen istuttaneet: Mua kyyneleet ja surut sortaa, Maanpako kolkko, katkera, Vaan ei ne mua jaksa murtaa, Kun Herra mull' on turvana.
Sull' eikö valmist' ole myrkkyä, Tai hiottua veistä, taikka muuta, Jos kuinka halpaa, äkkisurman tuojaa, Kuin "maanpako", mua tappaakses? "Maanpako!" Oo, munkki! Tuota sanaa helvetissä Kirotut ulvovat! Kuin hennot sinä, Jok' olet pappi, synninpäästäjä, Ja rippi-isä, julki-ystäväni, Mun murtaa tuolla sanalla: maanpako? LORENZO. Sa hurja houkko, kuule mitä puhun.
CYMBELINE. Tuo kullan maanpako on vielä uutta; Hänt' ei hän vielä unhota; mut aika Sen muiston jäljet kyllä umpeen huhtoo; Sun on hän silloin. KUNINGATAR. Kuningasta kiitä; Hän kaikin keinoin koittaa taivutella Tytärtään sinuun. Tee nyt parastasi Ja kosi säällisesti; ystäväkses Sopiva aika hanki.
Mutta Kristianin suhteen oli kaikki sitä raskauttavampaa, kun hänen olisi ollut ylläpidettävä kuninkaan arvokkaisuutta, jota hän ei voinut tehdä, sillä siihen edesvastaukselliseen asemaan puuttui häneltä tarpeellista voimaa; seuraus oli, että maanpako saattoi hänet vähitellen rappiolle.
Ma huudan: väärin teit. LEAR. Mua kuule, petturi! Vasallivalas nimessä mua kuule! Kymmenennellä Jos pakolainen ruumiis maassa nähdään, Niin surmas saat. Pois! Jupiterin kautta, Sanaamme emme pyörrätä. KENTIN KREIVI. Hyvästi, Lear! Jos tuolla olet päällä, Vapaus vieraiss' on, maanpako täällä. Hyväiset Kent suo teille, ruhtinaat; Sen vanhaa mielt' ei muuta uudet maat.
Päivän Sana
Muut Etsivät