Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Silloin kapteeni lakkasi pitämästä Harakan valleja merkkinä ja alkoi kiertää kaupungin satamalahteen. Vihdoin hän lakkasi soutamasta, nosti kolistelematta airot ja rupesi katselemaan ympärillensä. Uusi, merkillinen maailma oli kuin loihtimalla noussut hänen eteensä. Hinkki se häntä aina vei ja opetti uusia maailmoita näkemään. Vene hiljensi vauhtinsa.
Vaunujen takana oleva lauta minä näet pidin heti kohta paikallisen tarkastuksen ei kaikeksi onneksi ollut varustettu rautapiikeillä eikä muilla vehkeillä senlaisten matkustavaisten torjumiseksi, jotka mielellään kulkevat maita maailmoita muitten kulungilla. Tuossahan, ajattelin minä, ja lohdullista olikin tuo ajatus, tuossahan on leposija minun väsyneelle ruumiilleni.
Kun kevätpäivä kirkastuu ja puhkee leimahtaen pilvilöistä, kun luonto luomaan havautuu ja tointuu talven pitkällisen öistä, kun luonnotar muuttavi muotoaan, ja milloin itkevi itkujaan, milloin viluissansa värjyy, milloin vihoissansa ärjyy, säihkyy salamoita, pilvin taivot peittää, uhkaa maailmoita surman suuhun heittää, milloin hymyy, kyynel silmässänsä, milloin ähkyy synnyintuskissansa nauttein sentään luomiskyvystänsä, luomiskyvystä ja voimastansa
Kramsu koskettaa niitä maailmoita, mutta ei ulotu niihin: hänen runoutensa ei koskaan erotu käsitteelliseksi toivottomasta tunnelmapohjastaan. Syvimmän traagillisen tunteen merkki on, kuten tunnettu, m.m. se, että se ei ole iloinen eikä surullinen. Ja aivan oikein, Kramsu ei jätä meitä tässä suhteessa ollenkaan epätietoisuuteen oman tunne-elämänsä syvimmästä pohjavirrasta.
Uusimmat tutkimukset atomiopin alalla ovat vieneet siihen johtopäätökseen, että atomit ovat täydellisesti organisoituja maailmoita, aivankuin aurinkokuntia pienoiskoossa melkeinpä jonkinlaisia Leibnitzin monadeja, ja niin ollen ei näytä olevan paljonkaan eroa »suuren» ja »pienen» välillä.
Ja aivan oikein, viimeinen enkeli jää jälkeen sinua kuunnellakseen. Antakaa minullekin työtä, sanot sinä, en minä viitsi tässä yksin ilman olla. Tee mitä mekin teemme, sanoo hän. Mitäs te oikeastaan teette täällä? Me luomme uusia maailmoita, synnytämme uusia elämänmuotoja iankaikkisesta iankaikkiseen. No sitähän minäkin mielelläni tekisin, sanot sinä.
Kaksi henkistä suurvaltaa olen minä elämässä kohdannut, kaksi niitä, jotka maailmoita muodostavat. Toinen niistä oli miehen unelma. Sinä arvaat, mikä toinen oli: naisen rakkaus. ANNA: Liian vähän jättää meille Maunu Tavast, kun hän sulkee meidät itsemme luostariin ja epää meidät maan parhaita miehiä rakastamasta.
Mutta itään päin kantaa silmä kaikista kauvimmas ja nuo metsäiset vuoret ne sanotaan olevan jo rajantakaisia, Venäjän puoleisia maailmoita. Vaan itse Pielinen! Se lepää nyt siinä rauhallisena ja tyynenä. Siellä ei näy pienintäkään liikettä, ei ainoatakaan asumusta ole sen rannoilla, ei yhtään venettä souda siellä alhaalla.
Mä silloin nautin ja riemurinnoin Mä halki ilmojen kiitelen Ja laulan luontoa, maailmoita Ja elon taistoa ihmisten. Kun viima vinkuu ja mastot laulaa Ja laivan touvissa tuuli soi, Kas silloin kuoroon mä myöskin yhdyn, Ja myrsky säistäen mellakoi. Tuo myrsky poistavi mustat pilvet, Ja taivon siintävän seijastaa, Ja ilma muuttuu ja tuuli tyyntyy Ja meri rantoja heijastaa.
Se usko voimaa, urhoutta luopi, Se valtaa kansoja ja maailmoita, Se tunnonrauhan, vapauden suopi Ken taisteluissakin ei etsis noita! Hän ilmestyi, hän rannallemme nousi, Kuin joulujuhla, ain' yht' uusi, suuri, Kuin kevät, jonka länsituuli sousi, Kuin rakkaus, tuo voimain alkujuuri! Niin muistossa nyt suurena hän loistaa, Kun astuu Suomen rantain syleilyksiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät