Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. toukokuuta 2025
Eikä hän oikeudessa saattanut tehdä selvää, missä hän oli viipynyt koko sen ajan, mikä oli kulunut hänen lähdöstänsä Ruikalta ja siihen, jona pinojen palo havaittiin ja hän sitten löydettiin kotoa. Joku tiesi todistaa viimeksi senkin, että Liisan vaalean karttuunisen hameen liepeet olivat kynttilänvalossa näkyneet tummemmalta, ikäänkuin märjältä iltakasteesta niitty-polulla.
Vaan tuskin Shemeikka oli huomannut Marjan, kun sauvoin pyörähti kaarena pään yli toiselle puolelle, viitaten niinkuin olisi viitannut: tule! Ja Marjalta pääsi sydämestä sanaton huudahdus ja häneltä kohosi käsi, niinkuin olisi sanonut: et ottanutkaan! Ota minut! Vie minut minne hyvänsä! Elä jätä!
Shemeikka pyöräytti hänet uudelleen päin, loittoni, läheni ja tepasteli ympäri, Juhan liikkeitä matkien: Nyt se on omansa niinkuin ollakin pitää on se on se! onpa onpa! ja hyräkehteli niinkuin oli Juha äsken, ja Marjalta purskahti räikeä nauru ja Shemeikalta samanlainen vastaan. Yhtäkkiä, nopeasti kuin kissa, oli Shemeikka kahden käden Marjan ranteissa kiinni. On tapa toinenkin meidän maassa!
Ettäkö on, niinkuin luontosi lehteä tekisi? Juhalta pääsi hyvän mielen nauru ja Marjalta myös. Sauna on kyllä valmis, jos ette liene muuta vailla. Marja, sinun pitää itsesi tulla löylyä lyömään. Käypi kai se Kaisaltakin yhtä hyvin kuin minulta. Elähän nyt, itsesi sinun pitää, emännän, olla saunoittamassa. Kuulehan! Elähän mene ei olla enää nyrpeitä... Häh?
Tehkööt he ensiksi, minä en aloita enkä anna muillekaan lupaa. Mitä muualla tehnette, minun rannassani ei rauhan aikana matkamiestä ryöstetä niin kauan kuin tänne huuto kuulunee. Tehdään niin, ettet mitään kuule. Kyllä minä kuulen. Juha sanoi sen semmoisella varmuudella, ett'ei siihen ollut sen enempää lisättävää. Miehet murjottivat, mutta Marjalta hän sai kiitollisen katseen.
Kaulahan, sanoi Shemeikka, nousi, otti Marjalta huivin, sen hänen hartioilleen heitti, suori selältä, rinnalta silitti, käski pitämään pielistä, että pysyisi, ja pyöräytti ympäri ja työnsi menemään Juhan eteen. Nyt se on omasi niinkuin ollakin pitää! Onpa se, onpa... Ja Juha hyrähti ja naurahti, pyörähteli, tepasteli, pidättelihe, mutta kohta taas uudelleen hyrähti.
Etkö muista noita kauniita sanoja koraanissa: "Jotka sydämensä varjelevat ahneudelta, tulevat onnellisiksi?" Luuletko... Eno, eno! huusi Abdallah yhtäkkiä, jalkani tuntuvat märjältä, vettä tulee, minä kuulen sen. Auta!
Mutta assessorin syntymäpäivää ei vielä kukaan ollut juhlimalla viettänyt hänen yksinäisenä vaellusaikanaan, häntä ei ollut kukaan hellitellyt elämänsä pienillä äkkiarvaamattomilla iloilla eikä kukilla; sentähden kuuluikin hänen huuliltaan kummastuksen ja mieltymyksen «Ah!» kun hän märjältä kadulta astui koristettuun, hyvin valaistuun huoneesen.
Marja teki tuvassaan jotakin, tietämättään mitä, riensi ovelle, palasi takaisin, vilkaisi ikkunasta, näki, kuinka Shemeikka koetti vääntää säkkiä selkäänsä, mutta horjahti istualleen aitan rappusille. Eipä kestänytkään selkä, vaikka on pitkä. Juha otti selkäänsä sekä hänen säkkinsä että omansa, toisen toiselle olalle. Marjalta pääsi lyhyt, ilkkuva naurun rähäys.
Se Karjalan kuulu? pääsi Marjalta. Se! Hilapan poika? Sen! Juha kuului huutavan ulkoa. Mitäpähän äijä siellä pakisee? Sinua säkin suuta pitämään huutaa. Shemeikka pyörähti, heilautti kättään ja meni. Niitäkö se oli? Shemeikkoja! Karjalan suurinta kauppiassukua, metsänkävijää, karhunkaatajaa, poron- ja hirvenhiihtäjäsukua, monen maan mainiota rikasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät