Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Läksi itse muille maille, Kantoi hahtehen kalunsa, Neuvoi siitä neitoansa, Lähtiessänsä varotti: "Kasva, neito, kaunihiksi, Alla varjon vanhempaisi, Jos mä viivyn viikommanki, Kauvemmaksiki katoisin; Kokottele vuotta viisi, Vuotta viisi, vuotta kuusi, Sekä seitsemän kevättä, Kanssa kaheksan kesä'ä, Ynnä syksyä yheksän, Talvikausi kymmenettä!
Sesilia hämmästyi, sillä Juho ei nyt ollut sanaakaan sanonut siitä; mutta kun hän oli tottunut Vapun tämän kaltaisiin aavistuksiin, vastasi hän pian levollisesti: "niin, kuninkaan sanotaan kuolleen." "Olkoon Jumala hänen sielullensa armollinen," sanoi eukko, "ja älköön panko rangaistukseksi hänen päällensä kaikkea sitä kurjuutta, jota hän on maille ja kansoille saattanut.
"Vielä kiitän veikkoseni, veikkoseni, siskoseni, kostelen koko perehen, kaikki kasvinkumppalini, joien joukossa elelin, kasvoin kanssa kasvinaian. "Ellös nyt, hyvä isoni, ellös, ehtoinen emoni, tahi muu sukuni suuri, heimokuntani heleä, tuosta huolelle ruvetko, saako suurelle surulle, jos menenki muille maille, kulkenen johonkuhunki!
Eikö hän ollut juuri se herra de Crisange, joka muutti muille maille ja jonka poika teki vararikon?
Aurinko on jo aikaa sitten laskenut, ja kesäinen valoisa yö on tullut, mutta vielä kerran kysäisee Paavo: "Heikki kuules!" "No?" "Mitenkäs se olikaan?" "Virsut jäi Saksaan ... ei, Virsut jäi narr... ei, Virsut jäi Viroon, saappaat jäi Savoon, itse tulin näille maille narrrrriks'." Se on niin lystiä. Liisu on nukkunut jo, mutta hän kääntää päätänsä toiselle poskelle ja naurahtaa unissaan.
Kun kuningatar Kristiina matkusti vieraille maille, antoi hän lahjan kaikille paaseilleen. Minulle hän antoi tämän sormuksen ja se on vähintään tuhannen talarin arvoinen. Nyt me lyömme vetoa. Jos Jaana povaa niin, että minä joskus tulen rakastamaan ketään muuta kuin sinua, saat sinä tämän sormuksen.
Antero ylinen ylkä, Ylimmäisen miehen poika, Kävi noi'illa Virossa, Nartsi Narvan tietäjillä: Sanoi noita kuolevaksi, Arpoja paranevaksi. Tuli tuolta takaisin, Matkasi omille maille. Kirkko vastahan tulevi, Kilkahteli kirkon kellot, Antero kysyttelevi, Mitä kellot kilkkaeli.
Kesän aikana oli kaikilla kiire, eivätkä tukkilaiset joutaneet kertaakaan seuroihin. Sillä työtä riitti vuorokaudet umpeensa. Jokainen tiesi, että pohjolan kesä on lyhyt kuin unelma. Se on kuin lentävä lintu, joka kerran irti päästyään jatkaa matkaansa pysähtymättä eikä ehdi kiertää tai kaartaa, vaan lentää suoraan muille maille. Linnunlentoa oli ihmisten kiire, valoisan kesän riemuisa kulku.
Tuo kulki Kalevan poika kuusikkoa kuulevata, lauloi laulua sydämen elokuisen illan alta: »Etsinen minä emoa, enpä tiedä, löytänenkö, mont' oli veljeä minulla, vieri maille vierahille, taatto kaatui kannaltansa, kuoli kuuluisa Kaleva, yksin yöpynen salohon, äidin ääntä kuulematta.»
KIRRI. Lausunut on laulavansa Suloksi vesille, maille, Ihmisten muka iloksi. NUORI JOUKO. Luota tuota! KIRRI. Että mettä Keittävät koskessa kuohut. Minkä lie iloksi pyylle Metsämiehen piipotukset. NUORI JOUKO. Hah, ha ha! sen lausuit totta. KIRRI. Mutta sillä on ukolla Tietojakin, taitojakin. NUORI JOUKO. Tietojako, lausut? KIRRI. Enkä. Tarkoitan: jokainen meistä Tietomies on laatuansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät