Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Onhan sellaisesta kuullut puhuttavan, mutta se tuntuu kuitenkin niin kovin oudolta, kun se koskee tuttavia. He olivat tulleet sille mäelle, jossa he eilen illalla olivat istuneet. Tässähän me eilen istuimme, sanoi Olavi ja pysähdytti hevosensa. Aurinko oli laskenut ja maisema vetäytynyt autereisen harson taa.
Mieli paloi sinne forstmestarin puutarhaan saadakseni omin korvin kuulla ja omin silmin nähdä, että harmaja mies oli puhunut totta; vaan en ollut selvillä siitä missä olin, jonka tähden menin muutamalle mäelle, josta saattoi nähdä ympäristöä. Ja näinkin mäen kukkulalta sen pienen kaupungin ja forstmestarin puutarhan jalkojeni alla.
Petter tunsi kuulleensa jotakin rumaa, mutta ajatus oli hänellä niin sekaisin, ett'ei kohta älynnyt, mitä se oli. "Viinikö, sanoit! Kuulepas, minä luulen, että rupeat kopeilemaan. Muista, että ken pitää suunsa kiinni, sen selkä säilyy; Jos toinen niistää nenäänsä silkkiliinaan, toinen mäelle vain, niin voivat he kuitenkin syödä samasta maljasta.
Mutta kun hän lisäsi: »mihin päin sitten menemme?» oli hänen äänessään sellainen sointu, ettei Elli voinutkaan aloittaa puhetta siitä, mistä oli aikonut. He kulkivat äänettöminä jonkun aikaa, vaihtoivat sitten jonkun välinpitämättömän sanan ja vaikenivat taas. Elli ehdotti, että he menisivät mäelle. Mutta siellä ei keskustelu sujunut sen paremmin.
Niin' minä kotona kasvoin, Kun putki palolla kasvoi, Eikä suotu survomahan, Ei tahottu tappamahan. Orjat survoi, orjat jauhoi, Rengit riskit riihen tappoi; Minä luhissa makasin, Luhissa lukon takana, Alla viien villavaipan, Päällä kuuen korvatyynyn. Menin aittahan mäelle, Särin siellä vehnäleivät, Sivalsin sianlihoja, Viileskelin voimuruja.
Pyssy, kelkat, sukset, sorvauspenkki, työkalut, mäelle rakennetut tuulimyllyt, kaikki nämä täytyi hänen jättää toisille, tietysti etupäässä Thealle; tämän tulisi pitää niistä huolta, siksi kun hän kerran palajaisi kotiin.
Sen päältä näkyi eteenpäin linjasuora maantie halki alavan korven ja toisessa päässä kaukana nousi tie ylös toiselle mäelle ja päättyi pystysuorana pilveen. Joku ajoi sieltä tänne päin. Ei hän sinne, ei sinne millään ehdolla! Oli polku synkkään metsään, ja hän poikkesi sille. Astui, astui, riensi, kiirehti. Täytyi kai yöksi jonnekin. Tie vie suuren suon laitaan.
"Tulkaa, tulkaa, mutta lähdetään kohta", sanoi Valtteri, vetäen ukkoa muassaan portaille ja maantielle. "En minä mitään valkeata näe", sanoi ukko. "Odottakaa, kuin pääsemme tuonne mäelle, sieltä se näkyy", vakuutti Valtteri. Niin olikin. Kuin nousivat mäelle, näkivät he kumpikin saman suuren valkean, jonka Valtteri oli nähnyt välkkyvän puitten välistä.
Olihan minulla tähän saakka ollut olevinaan jonkunlainen uskokin, se kaikkein ihmisten yhteinen, kaunis kylläkin ja turvallinen soudetaan suvisena sunnuntaiaamuna tyyntä salmea, ohi pappilan, kirkon rantaan, noustaan sen mäelle, tervehditään juhlavaatteisia tuttavia, pistetään ystävällistä kättä, kysytään kuulumisia, seisotaan katsomassa pappien tuloa lehtikujaa myöten ja heidän vieraitaan hienoja herrasväkiä kajahtaa urkujen ensi sävel mennään kirkkoon istumme ja veisaamme ja kuuntelemme pappia, tiedämme, mitä hän puhuu, vanhaa ja tuttua, mutta kuuntelemme kuitenkin mieli ylenee yhteisestä virrestä, käy hartaaksi rukouksista ja messuista ja heltyy ripistä ja on tyytyväinen vapauttavasta amenesta.
Jo päivänä kolmantena riisuin kullat kulmiltani, päältäni hyvät hopeat, vein ne aittahan mäelle, panin arkun kannen alle: siit' on asti siellä ollut ajan kaiken katsomatta. "Sio nyt silkit silmillesi, kullat kulmille kohota, kaulahan heleät helmet, kullanristit rinnoillesi!
Päivän Sana
Muut Etsivät