Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
Luuletko, että lapsesi ovat nurkumatta nähneet niitä ilkeitä häväistyksiä, jotka ovat kohdanneet sinua sinua, heidän pappiansa, heidän kunnioitettua ylimmäistä pappiansa, semmoista miestä, joka muistuttaa mieleemme entisyyden parhaita aikoja suurten tuomarein aikoja?
KENTIN KREIVI. Jalo Lear, Jot' aina kuninkaana kunnioitan, Isänä lemmin, herranani seuraan, Ja rukouksiini turvanani suljen, LEAR. Vireissä jousi on: pois nuolen tieltä! KENTIN KREIVI. Sen anna lentää, vaikka sydämeeni Sen väkä tunkis. Törkeä Kent olkoon, Kun Lear on hullu Mitä teet sa, vanhus? Luuletko sinä, että velvollisuus Puhua pelkää, vaikka imarruksiin Taipuukin mahti?
Ei, se on tullut niin aavistamattoman äkisti. Ei hän ehdi tänne ennen, kuin kaikki on lopussa. Rakas, vanha ystävä Aleksander, luuletko, että Herra jo... Kyllä minä sen tiedän. Se on kuolema. Ja hän katsoi miettiväisesti ylös, ikään kuin odottaen jotakuta. Hänen katseensa oli lempeä ja valoisa. Me olemme nyt kahden kesken, sanoi hän, ota vastaan minun tunnustukseni.
Kun taasen yhdyin muihin, olivat miehet täysin tyyntyneet, mutta mökisivät Villeä vastaan uhaten hänelle happamia seurauksia siitä, että hän oli rauhallisia ihmisiä syyttömästi vanginnut. Puhelu oli äänekästä, ja jo kaukaa kuulin Villen ankaran äänen vastaavan: Mitä sinä siinä karjut kuin Karjalan härkä! Luuletko, että minä olen ensi kertaa pappia kyydissä?
Luuletko nyt voivasi jutuillasi pitää ne siellä edes puolen tuntia?» »Koetetaan.» »Sinä, Jassu, yksin tiedät nyt tämän asian. Jos hyvin sattuu, pysyy Santran olinpaikka salassa muutaman päivän, jollet sinä vain mitään...» »Ole vaiti, saisinhan minäkin ne junkkarit sitten niskaani, jos sitä lörpöttelemään rupeaisin, että minäkin olen jutussa ollut.» »Niin, no sitä minäkin.
Luuletko hänen silloin pääsevän vähemmällä irti kuin parikymmenisen paperilla?" "Sä pikku veitikka; kyllä pitäisikin olla sydän kivestä, jos sinulta voisi mitään kieltää, kun tuolla tavalla puhelet", sanoi Terning ja syleili hellästi vaimoansa. Lauantaina iltapuoleen oli rouva ahkerassa puuhassa, hän pyyhkieli pölyä ja siisti kaikin tavoin huonetta, katsoen vähäväliä kelloa.
Villiam kohotti päätään ja katsoi vakaasti, melkeinpä ankarasti häneen. "Margreta, onko tämä sielun lujuutta vaiko kevytmielisyyttä?" "Ei kumpaakaan; se on rakkautta sinuun; jos vaan saan pitää sinut, olen onnellinen. Luuletko minun rakastaneen tätä rikkautta? En, sitä en ole tehnyt; se on melkein seissyt välimuurina minun ja onneni välillä.
Oi kuinka paha sinä olet huusi Asra innoissansa sinä tahdot näyttää minulle ovea sentähden, että Joosepin tähden itken? Luuletko kaikilla ihmisillä olevan yhtä kovan sydämen kuin sinulla, että voisivat katsella tätä kurjuutta niinkuin pölkky? Päästä irti käsivarteni!
DARNLEY ja TAYLOR tulevat sisään; edellinen nojautuu viimemainittuun ja käy hyvin hitaasti. DARNLEY. Ilta-aurinko! Täällä on parempi ... kävelkäämme vähäisen. Kun sairastuin on hän taas tullut luokseni. Luuletko että hän tulee tänä iltana? TAYLOR. Hän tulee varmaankin. DARNLEY. Mutta on jo myöhäistä, hänen pitää mennä Margaretan häihin; hänelle ei jää mitään aikaa minua varten.
Hän antaa sitäpaitsi hänelle perinnölliseksi omaisuudeksi koko Tuscian Pistoriasta Caereen ja Populoniasta Clusiumiin saakka sekä lopuksi luovuttaa hänelle puolet kaikista tämän sopimuksen nojalla oikealle hallitsijalleen siirtyneen valtakunnan valtion-tuloista. Sano, Petros, luuletko minun voivan vaatia kolmea neljäsosaa valtiontuloista?"
Päivän Sana
Muut Etsivät