United States or Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Malta sinä, Terhenitär», lausui Pellervoinen, »luuletko minua usvalla peloittavasi. Kiitä vaan onnea, ettei ole minulla asetta mukanani.» Terhenitär nauroi, mutta taukosi kuitenkin seulomasta. »Suotta taistelisit mun kanssani», lausui Terhenitär, »sillä jos oletkin miestä olevinasi tuolla alhaalla maan tomussa, olet sä kuitenkin täällä mitätön kuin tuulelta tuuditeltu untuva.
"Niin!" sanoi hän iloisesti. "Kyllä minä osaan sotaa käydä. Onko teille Orenburgiin tullut tietoja Jusejevin tappelusta? Neljäkymmentä kenraalia on kaatunut, neljä armeijaa on otettu vangiksi. Mitäs arvelet: kestäisiköhän Preussin kuningas minua vastaan?" Rosvon kerskaaminen huvitti minua. "Mitäs itse arvelet", sanoin hänelle, "luuletko voivasi vetää vertoja Fredrikille?"
"Luuletko sinä olevasi kaikkivaltias herra tässä talossa", sanoi Simo, nousten hänki äkkiä seisoalleen, "luuletko, että minä ikäni sinua rupean palvelemaan". "Suus' kinni poika!" kiljasi Tapani ja löi raskaan nyrkkinsä pöytään sillä vauhdilla, että sirpaleet sinkoilivat pöydän laidasta ja ruuat lentelivät sinne tänne.
»Mitä, Nydia?» Julia virkkoi arasti, »luuletko todellakin, että vaara on tarjolla? Tuollaiset vanhat akat taikapeileineen, vipajavine seuloineen, kuunpaisteessa poimittuine yrtteineen ovat käsittääkseni suuria veijareita, jotka eivät ole mitään muuta hyvää oppineet kuin varsinaisen ammattinsa, ja lemmen juomansakin he valmistavat kedon yksinkertaisista kukkasista. Miksi pelkäisin?»
Siellä hän laski vasunsa tupaan, joka myös oli keittiö, ja sanoi eräälle vanhemmalle naiselle, joka juuri asetti pataa tulelle: Tiedätkö, että tänään on minulla ollut oikein hyvä onni. Kauniimpia nauriita ja komeampia kaaleja et saa mistään, Veronika! Parempia ei ole maistraatillakaan. Sano, luuletko saavani puhutella isää? Hän istuu Grenmanin kanssa tuolla kamarissa kauppa-asioita päättämässä.
Luuletko kenties, että minä olen ensimäinen, joka on kosinut kolme kertaa samaa tyttöä ja saanut neljännellä kerralla myöntävän vastauksen; jollei muun tähden, niin sen, että tunkeilevaisuus loppuisi?
Luuletko hänen näyttäneen ystävilleen myöskin minun kirjeeni? Siitä olen varma. Mainiolla isännälläni on kolme ominaisuutta: hän on tyhmä, ylpeä ja kerskaileva ... usko minua, koko maailma osaa jo ulkoa sinun kirjeesi. Mustalaisnainen purskahti nauruun, johon hänen heimoveljensä hilpeänä yhtyi.
Ja hän otti pois kädet kasvoilta; mutta Reetta piilotti ne äitinsä syliin ja tarttui hädässään lujasti häneen kiinni. "Sanopas minulle yksi asia, Reetta. Olenko minä milloinkaan tehnyt sinulle mitään pahaa, olenko? No hyvä. Luuletko sitte, että minä, äitisi, tekisin sinulle mitään onnettomuutta? Entä Martti sitte? Nyt minä sanon sinulle jotakin, Reetta.
"Ole jo surematta," vastasi Heli, "en minä kuitenkaan sano hänelle sanaakaan." "Miksi?" "Siksi, voi sinua rakastunutta narria! Luuletko minun rupeevan hänelle semmoista kertomaan, josta hän arvelis, että meille Jalonvaaran tyttölöille ei tarvitse muuta kuin viheltää, niin tulemme perästä juosten niinkuin koirat." "Sitä hän ei suinkaan luule."
"Nyt sinä puhut katkerasti, Marit", sanoi hän, "mutta onko se todellakin tarkoituksesi Jumalan ja ihmisten edessä?" "Luuletko että minulla on kaksi kieltä suussa?" vastasi Marit. Tore antoi hänelle kättä ja Marit laski omansa siihen. "Se on siis päätetty", sanoi Tore, "ja minä toivon että Jumala antaa siunauksensa siihen". "Niin, kun hän vaan antaisi", vastasi Marit.