Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. toukokuuta 2025
Sillaikaa kohosi aurinko yhä ylemmä, paistaen suoraan kirjanpitäjä Grenmanin kasvoihin, niin että hän heräsi juuri parahiksi vastaan ottaakseen esimiehensä, joka saapui perheensä seuraamana satamaan klo 9 ja 10 välillä aamupäivällä. Passi ja asiakirjat olivat vihdoin viimein kunnossa, matruusit vapaina arestista, tuuli myötäinen, ja ankkuri aiottiin heti kohta nostaa.
Siellä hän laski vasunsa tupaan, joka myös oli keittiö, ja sanoi eräälle vanhemmalle naiselle, joka juuri asetti pataa tulelle: Tiedätkö, että tänään on minulla ollut oikein hyvä onni. Kauniimpia nauriita ja komeampia kaaleja et saa mistään, Veronika! Parempia ei ole maistraatillakaan. Sano, luuletko saavani puhutella isää? Hän istuu Grenmanin kanssa tuolla kamarissa kauppa-asioita päättämässä.
Näin sanottuaan avasi Ester hiljaa tämän talon ainoan sivuhuoneen oven ja tirkisti sisään. Kamarissa istui maalaamattomalla tuolilla, ja yhtä yksinkertaisen pöydän ääressä tuo vanha, varansa ja arvonsa menettänyt porvariskuningas, hänestä eriämättömän, kovinakin päivinä uskollisena pysyneen palvelijansa, vanhan Grenmanin kanssa tuumimassa, miten taas pääsisi uusiin varoihin.
Yksi näistä syrjäisistä rakennuksista, joista oli näköala Brunnsvikiin päin, oli suunnilleen siinä, missä nyt Rosendahlin linna suurine porfyyrimaljoineen kohoaa hiekoitettujen käytävien ja pyöristeltyjen kukkaislavojen takana. Täällä asui eräs puiston metsästyspalvelijoista, hovimetsästäjä Grenman, joka oli Larssonin liikkeessä Vaasassa aikoinaan palvelleen vanhan kirjanpitäjän Grenmanin poika.
Heidän puheensa keskeytyi kumminkin Veronikan ja Grenmanin veneeseen astuessa, jonka jälkeen vene kiireesti poistui laivan kupeelta, kun Ester oli taas sen kannelle kiivennyt. 13. V
Päivän Sana
Muut Etsivät