Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Mitä sitten? kysyi viimemainittu, maistaen totilasistaan. Eräs ylhäinen herra on tullut hulluksi. Se ei koske minua ... milloin joku ylhäinen herra on ollut viisas? Mustalainen terästi kuuloaan. Kuka hän oh? Kuka hän on? huusivat useat uteliaat. Kuulkaa, mitä tässä seisoo! kehoitti sanomalehdenlukija; minä luen teille.
Ollen tämän temppelin johtaja, minä käsken sinua tänään, niin kuin ennenkin, täyttämään ruukkusi, kunnes mies, joka sinut ansaitsee, astuu eteeni ja pyytää sinua vaimokseen. Luullakseni, hän ei kauvan itseään odotuta." "Kuinka sen tiedät, isä..." Klea punastuen kysyi. "Minä luen sen silmistäsi," Asklepiodor vastasi ja katseli häntä ystävällisesti, kun hän hänen viittauksestaan läksi huoneesta.
»Tahdotko, niin luen sinulle Konstance Kjönigin kirjeen? Hän kirjoittaa kokonaista yksitoista sivua, ajattelepas, kaikenlaisista sen puolen asioista.» Jakob nosti hiukan vastahakoisesti katseensa kirjasta... »Enhän minä ollenkaan tunne häntä.
Raamattuansa hän vaan lukee jättäen kaikki muut kirjat sikseen. Ainoasti Kiven runoja hän vielä usein lukee. On kuin ahdistaisi rintaani joka kerta kuin näitä runoja luen. Niiden tekijä on sydänverellään ne kirjoittanut, sillä ne runot ovat täynnä elämän tuimaa tuskaa.
Se on kaunista lukea, Maria, ja kun minä luen sitä, tunnen minä, että totinen usko on ainoa tarpeellinen, ja että tahtoisin ennen olla kristitty kuin kruunupää kuningas. Tästä kirjasta nähdään, kuinka Jumala voipi kutsua köyhän miehen vaeltamaan sitä tietä, joka on parempi kaikkia maailman teitä, mitkä vievät rikkauteen, korkeuteen ja kunniaan. Onhan kuitenkin kummallinen tämä köyhä vaeltaja!
No siitä kyllä sovimme, sanoi asianajaja, anteeksiantavasti naurahtaen hänen kokemattomuudelleen. Mistä siis on kysymys? Nehljudof kertoi. Hyvä on, huomenna otan asiapaperit luokseni ja luen ne läpi. Ja ylihuomenna, ei, torstaina, saatte tulla luokseni kello 6 illalla ja minä annan teille vastauksen. Kuinka siis? Emmekö mene, minulla on täällä vielä muutamia asioita.
Aurinkoiset, keväiset aamut kun istun ja luen avonaisen ikkunan ääressä, kun kiurut laulaa ja käet kukkuu ympäristössä ja soitto vallitsee koko kaupungin, joka ei vielä ole herännyt päivälliseen pikku kolinaansa on lauantai ja huomenna on sunnuntai.
Jos tulet Jumalan lapseksi, niin tapaatte kerran toisianne Jesuksen luona. Minä koetan, äiti. Luen rukouksia joka aamu ja ilta, enkä ole koskaan tottelematon. Ottaako Jumala minua sitten samaan taivaasen, johon Villenkin? Ottaako, äiti? SILJA. Ottaa, lapseni, ottaa, ottaa... MAIJU. Ihanko heti sitten kun kuolen? SILJA. Ihan heti. MAIJU. Ja antaako semmoisen kirkastetun ruumiin? SILJA. Antaa.
Ei kuulunut enää kellojakaan notkosts, jonne lehmät olivat painuneet, ja unohtaen kaiken muun lähtivät pojat jälkeen. Mennessään huusi Nyyri: Tule meille pihaan sitä loihtemaan! Tulkaa te tänne huomenna, minä olen taas täällä. Joukokin alkoi lähteä. Mutta Reita pyysi häntä jäämään. Sinulle minä luen, sinun lehmäsi eivät ole menneet. Mitä varten sinä olet tänne tullut? Tulin tätä kirjaa lukemaan.
"Se on totta, hän voi tehdä sen," jupisi Klairon. "Ja sen hän tekeekin, jos hänellä on jotain pahaa mielessä minua vastaan. Minä menen itse. Itse annan minä hänelle nämät kamsut, ja ollakseni vakaa siitä, että hän tietää kirjeen sisällön, niin luen sen itse hänelle." "Teidän armonne, joutukaa! Vaunut tulevat jo linnan pihaan." "Joutuin siis, joutuin!" huusi Klairon kovalla äänellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät