Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
"Sinä luet advokatiksi ruvetaksesi, ilmoitti Mr. Waterbrook minulle?" sanoin minä. "No niin", lausui Traddles, verkalleen hieroen käsiänsä, "minä luen advokatiksi päästäkseni. Asia on se, että olen juuri ruvennut harjoittamaan lukemista melkoisen loma-ajan jälkeen. Siitä on mennyt kappale aikaa, kuin minä kirjoitettiin sisään, mutta noitten sadan punnan maksossa oli kova kiusta.
Ettekö? Ivallisesti. No mitä sitten? Minä luen, opiskelen tuntemaan niitä nykyajan tärkeitä "kysymyksiä", jotka virtana vierivät sivistyneen maailman läpi, yhteiskuntaamme sen ytimiin asti kosketellen. AHR
Minä soisin, että minun kylmä, kuiva, vanha sydämeni tulisi liikutetuksi samalla tavalla jälleen. Usein, kun luen pyhiä evankeliumeita, kuulen Johan von Weselin sanat jälleen. Veljeni, se oli niinkuin elämän henkäys."
Ihan näytti jo siltä kuin jumala olisi ollut väliäpitämätön siitä, mitä hän lukee. Silloin hän ihan epätoivoissaan ja melkein ääneen sanoi: mutta enhän voi maksaa velkaa, jos luen omin päin! Mutta ei hän saanut mitään vastausta tähän suoraan kysymykseen, päinvastoin hänestä tuntui niinkuin hänelle olisi vaan sanottu: ajattele itse. Ja hän rupesikin ajattelemaan itse.
NIILO. Kumma mies minä olen sentään, kun omia ansioitani häneltä pyydän. Aivankuin ei minulla olisi oikeutta pyytämättäkin... No niin! Lieneehän se jo sallittu minulle sillä tavalla. Ja eihän tuo sentään aina kielläkään, vaikka vähän ensin vastaan rätisee. XIV:s KOHTAUS. Mitä pahaa hän nyt siinäkin näkee, että minä luen niin mielelläni.
En voi toivoa, että hän koskaan tulee sietämään minua ja senvuoksi olen ajatellut ostaa itselleni maatilan Suomesta, jättääkseni hänet rauhaan Falkbyhyn. Hän on levollisempi, kun meri on välillämme. Hyväksyn teidän tarkoituksenne, mutta sen toteuttaminen on jätettävä Jumalan ja tulevaisuuden varaan. Tahdotteko, että luen teille jotakin? Tehkää niin.
Tämän akkunan avaamiseen kului ainakin viisi minuuttia jos luen ajan viisi tuntia, jos luen levottomuuteni. Minun onnistuikin tehdä se ihan hiljaa, murtovarkaan täydellä kätevyydellä, ja silmilläni minä mittasin korkeuden kadulta. Hypätä alas tältä korkeudelta olisi ollut varma kuolema! Minä katselin sentähden molemmille puolin akkunaa.
Otti pöytälaatikosta kirjeen, aukoi sen ja yritti pistää sen Juken ojennettuun käteen vaan muisti, että on siinä semmoisiakin, joita ei tarvitse Juken tietää, käänsi lehden, käänsi toisen, katsahti elävästi Jukkeen ja virkkoi: »En minä kokonaan tahdo tätä sinulle antaa lukeaksi, minä vaan luen tästä sen kohdan, missä hän niistä rahoistaan puhuu.
»Minä luvin Luonnonkirjasta, jotta Dionkin rupesi savesta ihmistä luomaan, niin minä myöskin» vastasi poika. »Mutta kuinka kävi hänen sitten?» kysyi isä. »Sai sen puhumaankin!» »Mutta kuinka sen lopulta kävi?» »Kunhan minäkin pääsen niin kauas, niin luen sitten loppuun,» lausui vakavana poika, liittäen nenän »pienen veikkonsa» litteään naamaan.
Työläislaumat ovat olleet liejussa aina historian alkuajoista saakka, ja minä luen historian oikein. Ja liejussa ne tulevat pysymään niin kauan kuin minulla ja meikäläisillä ja niillä, jotka tulevat meidän jälkeemme, on valta. Siinä on oikea sana. Sanojen kuningas on voima. Ei Jumala eikä mammona, vaan voima. Toistakaa sitä siksi, kunnes kielenne tarttuu kitalakeen. Voima!»
Päivän Sana
Muut Etsivät