Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
2 MUUKALAINEN. Uskokaa pois, herra: äskettäin oli muuan hänen palvelijoistaan herra Luculluksen luona ja pyysi lainaksi niin ja niin monta talenttia; hän oikein kärttämällä kärtti ja osoitti mikä pakko häntä siihen vaati, ja sai kuitenkin kiellon. LUCIUS. Mitä? 2 MUUKALAINEN. Niinkuin sanoin: kiellon. LUCIUS. Sepä outoa ja kummaa! Jumalten nimessä, tuota oikein häpeän!
Tuon korskan ivan tähden sinut silvon. Ovela houkka, minut valtaan autoit Vain hallitakses minua ja Roomaa. AEMILIUS. Miekkaan, miehet! Parempaa syyt' ei Roomall' ollut koskaan. Ko'onneet ovat gootit sotajoukon Lujia, saaliin-ahneit' urhoja; Jo tänne marssivat, ja heitä johtaa Lucius, vanhan Titus-ukon poika, Jok' uhkaa tehdä kostonretkellään Tuhompaa vielä kuin Coriolanus. SATURNINUS. Kuin?
Petosta! Viety on Lavinia. SATURNINUS. Viety? Ken hänet vei? BASSIANUS. Se, joka vaikka konsa Pois keltä tahans' ottaa morsionsa. MUCIUS. Avuksi, veljet! Minä ovea Sill'aikaa miekallani vartioitsen. TITUS. Mukaani, prinssi! Tytön palautan. MUCIUS. Täst' ette pääse. TITUS. Mitä, nulkki? Kuka Mua Roomass' estää? MUCIUS. Auta, Lucius, auta!
Hyvin tiedän, veli, Ett' ei sun liinaas kyyneleeni mahdu: Mies-parka, omillas sen kastelit. LUCIUS. Lavinia rakas, poskesi ma kuivaan. TITUS. Kas, Marcus, kas! Ma merkkins' ymmärrän. Jos kieltä hällä, sanoisi hän nyt Sen veljellensä, minkä minä sulle: Tuo liina, märkä veljen kyynelistä, Ei avuks ole siskon poskille. Oo, tätä surun yksimielisyyttä!
Sua kesäpoudilla ma kostutan, Ma kuumin vesin talvilumes sulaan Ja muodollesi iki-kevään luon, Jos kultapoikaini et verta juo. LUCIUS. Oi, kallis isä, turhaan valitat: Sua tribuunit ei kuule, kaikk' on menneet; Kiville suruasi haastelet. TITUS. Ah, Lucius, veljeis puolesta ma puhun. Tribuunit hyvät, pyydän vielä kerran, LUCIUS. Tribuunit ei sua kuule, isä kulta.
"He iskivät kuoliaaksi seitsemännen, joka huusi gootteja paikalle, ja lupasivat pelastaa minut, jos se olisi mahdollista. "He kätkivät minut suurten jyväsäkkikasojen lomaan, kun kuljettiin sataman suuta vartioivien goottilaivojen ohi. "Lucius ja Syphax soutivat myös. "Siten pääsimme pakoon. "Mutta laivalla olin vähällä kuolla haavoihini.
Kaikki talot olivat koristetut matoilla ja seppeleillä. Mutta juhlimisen esine ei näyttänyt iloiselta. Hän oli alla päin ja silmäili synkästi Kapitoliumia ja valleja, joilla liehuivat vanhoja roomalaisia kotkia mukailemalla tehdyt kaupunkilais-legioonien merkit eivätkä Bysantin lohikäärmeliput. Asinarisella portilla oli nuori Lucius Licinius peräyttänyt keisarillisen sotajoukon etujoukon.
"Onko se täydellinen?" "On. "Suuren uhrauksen olen saanut tehdä tähtesi, päällikkö", sanoi Lucius Licinius. "Jos olisin, kuten sydämeni kehoitti, heti hakenut Belisariuksen käsiini, olisin jo ollut mukana piirittämässä ja valloittamassa Napolia sen sijasta, että nyt saan täällä urkkia pappien vehkeitä ja opettaa plebeijejä marssimaan ja muodostamaan manipeleita."
LUCIUS. Puhutko täyttä totta, Servilius? SERVILIUS. Niin, täyttä totta, kautta sieluni! LUCIUS. Minä senkin pahuksen otus, kun saatoin itseni rahasta tyhjäksi näin otolliseen aikaan, jolloin olisin voinut ilmetä kunnon miehenä! Mikä onneton sattumus, että juuri eilispäivänä tulin ostaneeksi pientä joutavaa ja näin menettäneeksi suuren osan kunniaani!
TIMON. Erittäin tervetulleet! FLAVIUS. Suvaitkaatte, Vain sana! Läheltä se koskee teihin. TIMON. Läheltäkö? Se säästä toiseen kertaan: Nyt laita heille kelpo vastaanotto. Tuskinpa tiedän, kuinka. 2 PALVELIJA. Arvo herra, Sulimman ystävyyden osoitteeksi Nyt Lucius neljä lumiratsua Hopeavaljainensa laittaa teille. TIMON. Ne mielist' otan; katson, että lahja Rehellisesti palkitaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät