Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. syyskuuta 2025
Niin Jukke tekeytyi iloiseksi, kehotteli vaan ottamaan ryyppyjä lompakon peijaiksi ja kehahteli: »Ei se meissä mitään, vaan köyhiä se koettelee. Tässä on poika, joka ei itke satamarkkasen kuolemaa, ei kahden eikä kolmenkaan. Minulle äiti sanoi jo pienenä, että elä itke.»
Heti saavuttuasi sinne, tulee sinun minun nimessäni sähköttää sir Henry Baskervillelle ja kysyä, onko hän löytänyt minun kadottamani lompakon, sekä pyytää häntä lähettämään se vakuutettuna asuntooni Baker Streetin varrelle." "Kyllä, herra." "Ja mene nyt toimistoon kysymään, löytyykö kirjettä minulle." Poika palasi tuoden sähkösanoman, jonka Holmes ojensi minulle.
Minä voin korvata teille vahinkonne. Paljonko maksaa? Niin sanoen työntää pyssymies käden povelleen ja vetää esille paksun lompakon. Pois kivääri, tiuskahtelee Sakris silloin. Jos minä stämmää teitä lakituvalle, niin... Hahhah ... halu tappaa metsäneläimiä... Opettaa koirat, pedot, niitä ajamaan! Metsän syyttömiä eläimiä ... vuodattaa niistä verta... Oletteko te ajatellut tätä?
D'Artagnan palasi juoksuhautaan ja heitti ruumiin haavoitetun viereen, joka oli yhtä kalpea kuin ruumiskin. Heti kohta alotti hän omaisuuden tarkastuksen ja löysi nahkaisen lompakon, kukkaron, jossa oli rahaa, varmaankin juuri osa siitä summasta minkä murhaaja oli saanut palkaksensa, pikari ja pelikuutiot, siinä kaikki vainajan jälkeenjättämä perintö.
Sitten heittäytyi hän don Végalin syliin. "Paetkaamme vuorille, poikani", huudahti markiisi. "Vuorille! Minä rukoilen sinua". Nyt ilmaantui juutalainen Samuel, joka heittäysi André Certan ruumiin yli ja tempasi lompakon hänen povestaan.
Näet jonkun pyynnöstä harmaja mies päälle-päätteeksi otti taskustaan; kolme ratsuhevosta, oikein todesta, isoa hevosta satuloineen suitsineen! ajattelehan tuota kolme satuloittua hevosta samasta taskusta, mistä hän jo oli ottanut lompakon, tähystimen, kymmenen kyynärää pitkän ja viisi kyynärää leveän peitteen, sekä teltan riukuineen rautoineen!
Bruno tempasi Annan kädestä lompakon ja pisti sen taskuunsa. Se on oleva minulla öin ja päivin; huudahti hän; minä vaikka kiinnitän sen takkini ulkopuolelle, että koko maailma sen näkee, jos vain sinä niin tahdot... Sinunhan toiveesi on minun, sinun tahtosi minun!... Nielköön minut maa, jos minä joskus sen unohdan. Samassa seinäkello löi.
Kyllä, kyllä, virkkoi Mikko ja lähti kamarista noutamaan rahoja, kun arvasi kysymättäkin, että Janne nyt sadepäivänä haluaa mennä vaatteen ostoon. Janne otti hymyillen Mikon kädestä rahat, veti nuttunsa povitaskusta esiin mustan lompakon, jossa oli pari kymmenenmarkkasta entisiä rahoja. Nyt minä saankin vaatteet, virkkoi Janne tyytyväisenä. Kun noin sataa, niin emme suinkaan lähtene niittämään.
Etkö tahdo tarkastaa aarrettani? kysyi Bruno, vetäen esiin paksun, mustan lompakon, jonka hän ojensi mustalaisnaiselle. Vai niin, senkö sinä kaivoit makasiininlattian alta? sanoi Anna, ottaen vastaan ojennetun lompakon. Niin. Kuinka paljon siinä on? Kaksituhatta riikintaalaria ... kaunis summa ... se lankee kyllä hyvään maahan.
Pikarin ja kuutiot jätti hän mihin ne putosivat maahan, heitti kukkaron haavoitetulle ja avasi kiihkeästi lompakon.
Päivän Sana
Muut Etsivät