Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
"Näin minä", vastasi ravintolan isäntä, "hän kääntyi pohjois-tullilie". "No mikäs tohtori siellä päin asuu?" kysyi Sivelin pilkallisesti. "Onko siitä kauvan kuin hän meni?" "Lienee pari tuntia", arveli isäntä. "Jo siitä on enemmänkin", sanottiin siihen. Könnilä oli sillä välin tempaissut Hovilaisen takin tuolin-selältä ja koetellut sen taskuja, ja veti nyt sen povitaskusta lompakon.
Kuitenkin toivoit, että oisin taipunut puhumaan pulpettisi aarteista. En luullut, että rovasti ois vaipunut niin syvään liejuun, joka onnensa on löytänyt, joll' lapset, vaimo on, eloa uhmaa avull' lompakon?
Sitten otti Jäykkälän isäntä kaapistansa lompakon, otti sieltä rahoja ja luki ummellensa niin paljon, kuin nimismies sanoi velan nousevan kasvuin ja hakukustannusten kanssa, jonka tehtyä hän sanoi: "Jumalan kiitos! Nyt en ole penninkään velassa yhdellekään ihmiselle, Niemimäkelän isännälle sitäkin vähemmän.
Nainen pisti vasemmalla kädellä lompakon taskuunsa; samalla kun hän oikealla kädellään hätäisesti etsi jotain toisesta taskustaan. Ihminen, antakaa minulle avain!... Vanhus, vanhus, avain, tai... Uhkeavartaloisen, kauhean naisen kädessä välähti teräväksi hiottu veitsi.
Ihme, kumma, ettei pidä saaman tottelemaan. TOPRA-HEIKKI. Puhu seinälle tuossa! Siitä ehkä ennemmin löydät sydäntä, kuin tuommoisen virkanutun alta. VALLESMANNI. Tämän lompakon löysimme metsästä. Mihinkä on joutunut sisältö? TOPRA-HEIKKI. Mitä se sisälsi? Sanokaapa sekin. VALLESMANNI. Ruohomäen isännän rahat. TOPRA-HEIKKI. Erehdys. Se ei sisältänyt Ruohomäen isännän rahoja.
Jukke tunsi kummallisen huumauksen käyvän läpi ruumiinsa, mutta ei uskonut mistään siihen varkaan tulleen, vaan luuli jonkun narikoidessaan hänen silmäinsä välttyessä pistäneen lompakon talteensa häntä säikäyttääkseen. Mutta tuo leikki näin markkinatiloissa ei tuntunut hänen mielestään oikein sopivalta.
Mutta jokahisen mielessä oli samana arvoituksena se lompakkojuttu, kun sitä ei kukaan nähnyt eikä varmaan tiennyt, kellä se on. Kaikki tahtoivat päästä selville, missä se oikeastaan oli ja otettiin puheiksi heti lompakon maljan kallistettua. Mutta lompakkoa ei ollut kellään. Ei kellään.
Hän oli asettanut lakkinsa pianolle, ottanut esille lompakon, astunut askeleen pari lähemmä, ja oli valmis lukemaan rahat. Jaha minä heti paikalla... Kamreeri kiirehti huoneeseensa ja alkoi etsiä laatikostaan... Ohoo, kas vain! Maksaa velkansa... Siinä se on ... no niin...
Hänen puhuessaan otti nainen taskustaan esiin mustasta sahviaanista tehdyn paksun lompakon, jonka hän avasi ja alkoi hypistellä sen sisältöä. Paljonko tahdotte hänen ruumiistaan? kysyi hän, rukoileva katse silmissään. Paljonko tahdon?... Onko kuollut enää minun vallassani... Ei, hän ei kuulu minulle, vaan hirsipuulle.
Ja oli sillä lailla vähän aikaa liikkumatta. Sitten kohosi istuilleen, otti tuolilta, takkinsa povitaskusta lompakon, ja taas kuunteli kauan oliko Henrik valveilla. Henrik oli varjossa kynttilältä, melkein pimeässä, ja teeskenteli nukkunutta, vaikka silmät olivat raollaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät