Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
"Ja pidä häntä yhä niin, että toteutat hänen silmiensä alla sitä, mitä sinussa itsessäsi on parasta, hoida häntä hyvänä haltijana omassa itsessäsi." "Olen jo koettanut." "Olet oikealla tiellä. Silloin hän on sinun eikä häntä sinulta kukaan riistä; vaikka haave, niin kuitenkin tosi. Sinähän loit hänet, ennenkuin hänet näitkään.
Tuo äskeinen kamala aavistus sai ihokarvat nousemaan pystyyn. »Minkätähden sinä minua löit?» Mari puristi huulensa yhteen eikä puhunut mitään. Joku voima ajoi häntä uudelleen hyökkäämään päälle, mutta hän hillitsi itseään. »Minkätähden sinä minua löit? Mari, kuule, olethan sinä hereillä?» »Olen.» Holpaisen puhe rauhoitti häntä. Itsetietoisuus taas palasi, hän ymmärsi olevansa hulluna.
Oi taivaan Isä, miksi loit Sä ihmisen niin kurjaksi ja mitättömäksi, miksi eksytit hänet tänne, maallisen elämän turhuuteen ja katoovaisuuteen? Sä rakkauden Jumala, miksi olet niin kova ja armahtamaton! Nureksivalla epätoivolla silmäili vaimo syksyn harmaata taivasta.
Mut että ne voivat viehättäin Myös loistaa, näin minä kyllä, Kun katsees tuonoin loit mua päin Jumalaisella hymyilyllä. Ja silloin mä lämpöä suoniin sain Ja silloin mun syttyi rinta, Ja tunteet kiihtyi riehahtain Kuin myrskyllä merten pinta. Nuo silmäsi mustat ne lämmittää Tulikuumalla säihkymisellä, Vaan mieltäni myöskin ne peljittää Niin synkällä syvyydellä.
Kaikk' ovat karsaat sulle, kun loit sinä tuon tytön hurjan, turmahisen, joka mielessään tihutöit' yhä miettii.
En tiedä mitään asioiden kulusta. Kerro ne minulle." "Kuule siis. "Etsin prefektiä Tiberin rannalta ja Kapitoliumista, mutta en löytänyt häntä. Silloin menin hänen kotiinsa. "Sieltä löysimme vain veriset jäljet ja hänen miekkansa. "Sinä löit murskaksi hänen epäjumalansa, poltit hänen talonsa ja hajoitit sen maan tasalle kellariholvia myöten.
Kuin löit rumpua, tuli Musti esiin, ja kuin sitten läksit juoksemaan, lähti Musti perään, kuten ainakin, kuin telmit ja leikit hänen kanssaan. Huuti Musti, häpeetkös, kuin ajat semmoisen sankarin pakoon!" Valtteri nousi ylös häpeissään. "Huuti, Musti!" sanoi hän puoleksi mielissään, puoleksi vihoissaan. "Koirahan se vain olikin. Olispahan ollut susi, niin kyllä sille olisin passit antanut..."
Jos kysynet näin, minä suorasti vastaan: niin, miksikä johtanut isä ei lastaan, miksikä ääntä sä monta tarjosit, miksikä kirkkaankin päivän varjosit, miks loit pahan ja miksikä hyvän, miksikä vuoren ja laakson syvän, miksikä mustan ja valkean, niin, miksikä loit tämän maailman, kun minäkin paremman luoda voisin, jos voimassa vertaises vain oisin?
Sinä, jota ei kuolema tapaa, sinä ääretön, pohjaton, vapaa, sinä, jonka on pitkäisen nuolet, oi, näe toki poikasi huolet! Olen syntyä Sun sekä juurta, ikihengen heimoa suurta, ja sen luomisen mahtavan innostuksen, jota itse sa tunsit, kun maailman loit, sen tunnen ma myös sekä uskalluksen, min suuria toimia varten soit.
Kun lehmus kukki ja laulut soit, Ja aurinko hymysi herttaisaan; Niin kätesi kaulahan mulle loit, Niin painoit mun rintaas uhkuavaan. Kun lehdet putos ja korppikin huus, Ja aurinko tervehti jurottain; Niin lausui hyyteiset hyvästit suus, Niin lyykähti lyykysi kohteliain.
Päivän Sana
Muut Etsivät