Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. lokakuuta 2025
Niinpä lähti miniä naapuriin; siellä tuli talon mummo vastaan. Mitä sinulla on asiaa, nuorikkoni? Kanaseni, mummoni, lenti tänne äsken yli aidan; eiköhän se mahtanut munia tänne? Emme me ole nähneet emmekä kuulleet sen täällä munineen. Meillä, Jumalan kiitos, omat kanat aikaa sitten munivat. Me olemme omat munamme koonneet, eikä meille vieraita ole tarvis.
Kokko kun kotona kuuli sen sorean Suomen soiton, heitti pentunsa pesähän; itse loihe lentämähän soittohon sulan urohon, Väinämöisen vääntelöhön. Korkealta kokko lenti, halki pilvien havukka, allit aalloilta syviltä, joutsenet sulilta soilta.
Pölähti lumi ahon laidassa, ja lenti huriseva teiri korkeimman urpukoivun latvaan; pölähti lumi samalla lailla toisen ja kolmannen kerran, ja kohta oli ruokainen puun latva mustanaan kuhertelevia, pörröisiä lintuja.
Se siitä kariksi kasvoi, loihe luo'oksi merehen, itähän pitemmin puolin, poikkipuolin pohjosehen. Louhi Pohjolan emäntä tohti toiseksi ruveta, levitäikse lentämähän, kokkona kohotteleikse, sata miestä siiven alla, tuhat purston tutkaimella, sata miestä miekallista, tuhat ampuja-urosta. Yllättävi Väinämöisen, lenti purjepuun nenähän, oli pursi päin pu'ota, laiva laioin kallistua.
Isäni kavahti pöydän päässä seisoalleen, ja tuo julkea muoto lenti niin jylhän totiseksi ja nuo jo ennestään mustat kulmat tulivat kahta vertaa mustemmiksi ja tuuheammiksi, ja niin synkän loistava, rauhaton katse lennähti ympäri pirttiä hänen pihkan ruskeista suurista silmistään, että luuli salaman lentäneen.
Niinpä kerran varpusetkin varustautuivat haukkaa vastaan: "ei paeta, ei paeta, mennään miehissä, mennään miehissä!" Mutta kun haukka lenti kohti, niin kaikki pensaisiin piiloon. Haukka veikin, minkä mieli ja lenti sen kanssa tiehensä. Varpuset pyrähtivät pensaistaan: tiu tiu tiu tiu! Yksi on joukosta pois. "Kuka on joukosta pois? Jussi. Vai niin! Mitäpä siitä?
Korkealta kokko lenti, halki pilvien havukka, allit aaltojen seliltä, joutsenet sulilta soilta; pieniäki peipposia, sirkkuja sivertäviä, leivoja satalukuisin, rastahia ratki paljon, ilmassa ihastelivat, hartioilla haastelivat, tehessä isän iloa, soitellessa Väinämöisen.
Kas sinne Pohjan leimuna myös lenti Kukinto-ajallansa neitonen; Tääll' lepää ruumis, siell' on puhdas henki, Kotoisen lammen tyyntä nauttien. Jäi laulun ruusut haudalleen ja tänne Jäi ystävät ja siskot suremaan. Vaan hautakumpu kuiskaa: Elämänne Valoksi loistakohon synnyinmaan. LYHYT KES
Kun ma laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Laulan lammit lattialta, Sorsat soille, telkät teille, Joutsenet jokien suille, Allit aian seipähille. Kun ma laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Kivet laikkui lainehilla, Someret vesillä souti, Paaet paukkui kankahilla, Kalliot kaheksi lenti.
"Jo on taas pienessä puussa!" huusi isäntä ja nakkasi kirveensä perään, joka lenti kauvaksi metsään eikä löytynyt hakemallakaan. Mitäs muuta. Paavo taas puuhun piikkeineen, vaikka kirkkohousut olivat jo äskeisestäkin kiipeämisestä revenneet. Toiset syytämään kivillä.
Päivän Sana
Muut Etsivät