Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. lokakuuta 2025
Miks leivo lennät Suomehen Sä varhain kevähällä, Et viihdy, lintu riemuinen, Sä maalla lämpimällä? Miks äänes soreasti soi Vaan Suomen taivaan alla, Ja vaikka puut ne vihannoi, Sä lennät korkealla? "Sen tähden Suomeen kiiruhdan Ja lennän korkealla, Kun tahdon nähdä kauneimman Mä rannan taivaan alla."
"Emäntäinen armahainen! Leivo mulle kakkarainen, Kivensilmän kiekurainen, Koivunlehen korkukkainen, Pajunlehen paksukkainen, Lepänlehen laajukkainen, Kananmunan muovokkainen. Kunp' on leivot kakkaraisen, Kutsun kultakämmeneksi, Sanon Saksan sormukseksi; Kun et leivo kakkaraista, Kutsun kuppeloperäksi, Sanon halkohakkuriksi." Emäntäinen armahainen Leipoi mulle kakkaraisen; Minne minä kakkarani?
Taasen liverteli kevättaivaalla leivo. Ja lempeitä tuulelmia huokui vainion rinta. Mutta sekaäänisten kellojen kaikuessa humahti pappilan pihalle hääjoukko, vihittävä pari. Apulaista tarvittiin virkahuoneessa. IV. K
Saitko sa kuulla Kultani äänen, Vieläkö virsi Suustahan soi? Jospa hän lauloi, Muistiko mua? Lausupa, leivo, Oi, sano, oi! Tyhjennä kaikki Tietosi mullen, Kerro nyt kuinka Kultani voi! Ehkäpä armas Lie ikävästä Kuihtumaisillaan Oi, sano, oi! Ukkosen enteitä. Voi tätä hellettä, voi tätä kuumaa! Kaikk' elementit jo nyt sulanee; Päivä se paahtaen päätäni huumaa, Maan tomu jalkoja kirveltelee.
Eräänä kauniina kevät-aamuna, kukon henkiessä, astui Anna Jumalan nimeen raskasta tietänsä. Rahvaan kysymyksiä välttääksensä hän läksi yli Sutlepan niityn. Kylässä oli kaikki vielä ääneti ja hiljaa: tänään oli pyhäpäivä ja jokainen makasi kauemmin kuin muuten. Leivo vaan oli jo hereillä sekä lähetti riemuiten aamuvirtensä kohden taivasta, ja hernehalmeilla einehti muudan kyyhkyisperhe.
"Minulla on väkeä kylläksi elättää, enkä rupee heittämään Jumalan viljaa kaikenmoisten elukkojen eteen." "Niin on", huokaili vaimo. "Jumalan viljahan se on, mutta varpuset kuuluvat myöskin Jumalan luomakuntaan." "Leivo sinä joulukakkusi, ja pidä huolta siitä, että joulukinkku on kelvollinen; mitä me varpusista huolimme", tuumaili ukko. Niin päätettiin.
Mistä hän saattoi aavistaa että maailmassa löytyi tuommoinen Agnes, tuommoinen keväinen keijukainen, nurmen heinä hieno ja hento tuommoinen laululintunen, joka joskus viserteli kuin leivo päiväpaisteessa, ja joskus taas yksin lauleli sellaisia omituisia, tuttuja, surunvoittoisia säveliä, jotka palauttivat pastorin mieleen kauvan unohdettuja aikoja.
Oli kiireinen kevätaika, leivo lauloi ja lehdet puhkesivat, mutta ihmistä ei näkynyt vainioilla. Missä hän viipyi? Asemilla oli paljon ihmisiä. Juna seisoi huolettomana ja ihmiset töllistelivät sitä yhtä huolettomina. He olivat veltot, humalaiset ja tirhusilmäiset. Likaiset turkit riippuivat heidän hartioillaan ja risaisen paidan alta näkyi päivettynyt rinta.
"Kiitos hyvästä seurasta, Kerttu, ja hauskaa joulua teille kaikille! Huomenna tulen katsomaan, minkälaiseksi Erkki on muodostunut lukukauden ajalla." Elias läksi ja leski tyttärineen rupesi leipomaan. Kun saivat viimeiset nisuleivät leivotuiksi, sanoi äiti: "Minä lähden panemaan uuniin valkeata, leivo sinä tortut.
Kevät on tullut! kukkui käki lehdikossa; kevät on tullut! lauloi leivo liidellessään sinitaivasta kohti; ja »Kevät on tullut!» kuiskasi Arvo morsiamelleen, sillä nyt oli se kevätpäivä tullut, jota he olivat odottaneet ja jota varten Ihalassa koko talven aikana oli puuhattu ja varustettu heidän hääpäivänsä, kesäkuun kolmas päivä.
Päivän Sana
Muut Etsivät