Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Puikutti punainen Ruusu: "Osoa inehmon itken, koko kohtalon kovuutta." Mursi Luoja leivänkyrsän, pani palasen kannikalle. "Siis kera pitoihin käyös!" Nyrpisti nenäänsä Ruusu, toki kuuli käskijätä, söi palan hyvillä mielin, toisen miellä mielemmällä, palat on parhainta nisua, kalat kaikki vastasaadut. Ihmetteli itseksensä. Jo kysyikin Kiesukselta. Hymähti hyvä Jumala: "Niin on laatu Luojan leivän.
Ja jospa otaksua täytyikin, ettei kerskuri itse erittäin paljon luottanut rohkeisiin, toiverikkaisiin tulevaisuuden kuvaelmiin, oli sentään liikuttavaa tietää että vanha veitikka epäluulon alaisine kasvoineen jolle hän oli lähettänyt rovon ja leivän palan portin ulkopuolelle, oli hänen omaa lihaansa ja vertansa, hänen oma rikas poikansa!
Pihalla oli aitan seinän vieressä suuri, paksun leivän muotoinen sileä kivi, jonka Samu oli vuosia sitten rannalta löytänyt ja kotiin tuonut. Sitä "ukonkakkua" ryhtyivät nyt pojat viskaamaan, kuka etemmäksi saisi. Tytötkin katselivat utelijaina tuota voimaa ja notkeutta kysyvää leikkiä. Tarkka merkki pantiin siihen mihin kunkin heitolla kivi putosi. Törsövän Taneli nakkasi kauimmaksi.
»Sinä raukka et ole moneen päivään saanut muuta kuin tyhjää piippuasi imeä.» Vimpari jakoi lapsille leivän puolikkaasta ja äidille aiotusta palasta nipisti itselleen pariksi suupalaksi ja lopun pani arkkuun takaisin. Lapset menivät taas pilttuuseen auringon paistamalle paikalle ja siinä mittailivat leipäpalojaan ja katselivat ja pyörittelivät niitä käsissään, ennen kuin haukkasivat aluksikaan.
1 VARAS. Eikö se tuo ole hän? TOISET. Missä? 2 VARAS. Kertomuksen mukaan se on hän. 3 VARAS. Hän se on, minä hänet tunnen. KAIKKI. Hyvää päivää, Timon! TIMON. Mitä? Varkaita? KAIKKI. Sotureita, eikä varkaita. TIMON. Kumpiakin, ja vaimon kantamia. KAIKKI. Ei varkaita, vaan puutteenalaisia. TIMON. On suurin puute teillä leivän puute. Miks puutetta?
Suven tullen, suon sulaten, Lätäköien lämmitessä, Muut vuotti hyveä vuotta, Katsoi kaunista keseä, Meili' oli vilu vilulta, Nälkä toiselta nälältä, Tunturia tullessamme, Vaaroja vaeltaessa; Markan maksoi leivän kanta, Muru mullisen vasikan, Kaakku kaksivuotehisen, Sa'an pyy, tuhannen tetri. Ota metsä miehiksesi.
Sitte Hämeen Heinrikki Otti heiniä hevosen, Heitti penningit sialle, Otti leivän uunin päältä, Heitti penningit sialle, Otti olutta kellarista, Vieritti rahat siallen. Siinä söivät, siinä joivat, Siinä purtua pitivät; Sitte lähtivät ajhon.
»Vaan jos sattuu luu lihan valitsijalle, kuori leivän alkajalle. On monelle käynyt niinkin, että kun ovat aikansa valinneet, niin ovat jääneet aivan ilman, tai on pitänyt syöstyä, kunhan on saanut torrakkaa.» »Ei hyvä heinä suovassa pilaudu.
Isän isältäpä kuulinkin, että hänen vanhemmillaan tässä on ollut leipää ja leivän särvintä toistenkin lapsille. Eivätpähän ole noita raunioita pelloilta raivanneet, sanoi Mikko istuessaan rauniota kiertävälle penkereelle. Siihen istahti vieraskin, kaivoi taskustaan sikaarin, jonka sytytettyään juuri kuin puolustaakseen vanhempiaan sanoi: On ollut yleisenä tapana koota pelloilla kivet raunioihin.
Minä olen Enokki Matinpoika Korholiin, johan sen äsken kuulit! KIRSTI, Se hyvä. Entäs se rokki? NOKKI. No, sen puhdistin ja heitin omaan naulaansa. Kyllä herra sen siitä löytää. Se hyvä. Juodaanko tässä talossa aamulla kahveeta leivän kanssa? NOKKI. Ei, kun vehnäsen kanssa, ja vehnäspakat ovat niin ohkaset että kärpänen läpi lentää. KIRSTI. Se hyvä. Milloinka rouva aamulla ylös nousee?
Päivän Sana
Muut Etsivät