United States or Tokelau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pastori Pöndinen istui vanhassa keinutuolissa ja poltteli sitä edelläkävijänsä sekä virassa että avioliitossa isoa hopeahelaista. Amalia oli Itse tuonut kahvit. Oli sopinut lähettää piiat heinätyöhön. Eivätpähän olleet silloin siinä häiritsemässä. »Sakari Kolistaja sieltä näkyy tulevan», huomasi pastori ja ilmoitti Amalialle, lisäten Sakarista: »Synnin tuntoon herännyt jo...»
Oliko hänellä oikeutta antaa pois toisen omaa? Mutta kun ne eivät olleet kunniallisia rahoja? Niin, mutta kun ne olivat Leivin. Kauan aikaa hän näin mietiskeli sinne ja tänne. Ajatteli välistä kysyä papilta. Mutta luuli tietävänsä, mitä pappi vastaisi. Semmoisten oli helppo puhua. Eivätpähän ne tienneet, minkälaista huonompain ihmisten elämä oli.
Eivätpähän onnistuneet sen pappilan Liinan puuhat vielä tänäkään kesänä, vaikka koetin minä olla puhemiehenä ... puheskeli pastori meloessaan venheen perässä. Vai koetti se pastori olla rovastin röökinän puhemiehenä, naurahti renki kokkatuhdolta. Koetinpa koetin, mutta eihän se silloin auta, kun on toinen jo kierroksessa.
Isän isältäpä kuulinkin, että hänen vanhemmillaan tässä on ollut leipää ja leivän särvintä toistenkin lapsille. Eivätpähän ole noita raunioita pelloilta raivanneet, sanoi Mikko istuessaan rauniota kiertävälle penkereelle. Siihen istahti vieraskin, kaivoi taskustaan sikaarin, jonka sytytettyään juuri kuin puolustaakseen vanhempiaan sanoi: On ollut yleisenä tapana koota pelloilla kivet raunioihin.
Silmäsi repeisivät suuriksi, jos näkisit sen voin paljouden, mikä tuolla kellarissa jo on tämän kesän aikuista kesävoita, kun monta monituista tynnyriä jo on täynnä. Ja se onkin koko läjä voita, mikä aamusella aina saadaan kirnusta, eivätpähän ne tynnyrit niin sievään ilman täyttyisi. Kaikki elukatkin ovat niin suuria ja komeita, niin ihmeen kauniita ja kesyjä hevosia on siellä haassakin.
Se olisi joutavata, jos ei Almakaan... Mutta tottapa ne nyt kotona ovat, olihan sitä jo puhettakin vähän, ja eivätpähän ne kauas ole tarjenneet juosta... Senkin vietävätä se sentään olisi, no, lämmitellä pitäisi sitä sittenkin pikkuisen aikaa, ja missäpä ne ovat kuin kotona. Nyt oli hän jo ovella, siinähän sitä vielä piti seisoa ja soittaa, helistellä.
Tietäähän sen, tahtoo muka voimiaan näyttää... Eivätpähän olleet pappilassa apetta antaneet, kosk' on omat silput kuluneet ... se on se nykyinen pehtori semmoinen, mikä lie... Vitsapahan oli katkennut reslan laidasta, kun nurkkaan ajoi ... ja entäs loimi, jopahan taas oli sika!... Mitä? ... ja nyt näki Liisa jo semmoista, että ei kiitetty, ja hän huusi siitä Matille talliin...