United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
"'Irroittakaa varovasti itsenne mummostanne! "'Ei', sanoin minä, 'en tahdo pettää mummoa. Hyvästi! "'Hyvästi, hyvästi! sanoi hänkin. "Päivällisen jälkeen tuli hän luoksemme, istahtui, puheskeli kauvan mummon kanssa, tiedusteli kävikö hän koskaan ulkona, oliko hänellä tuttavia ja yht'äkkiä sanoi hän: "'Tänään olen ostanut loossin oopperaan. Annetaan Sevillan parturia.
Linnassa odottaessansa hovioikeuden päätöstä asiassansa kuoli hänkin. Mutta vielä sananen välikäräjistä. Ennenkuin oikeuden herrat meiltä läksivät, katselivat he meidän peltojammekin ja toivottivat viljaista vuotta. Tuomari oli erittäin hyväluontoinen mies ja puheskeli isäni kanssa paljon moninaisista.
Etköhän ottaisi, Elsa, sitä rahalainaasi takaisin ja antaisi velkakirjaani pois, kun minulla ovat nämät Sipoolaisen antamat rahat tallehdittavana ihan tyhjänpäiväisesti", puheskeli mummo, tarjoten rahoja. "Sipoolaisen rahatko ne ovat? Eikö ne ole teidän omat rahanne?" huomautti Elsa. "Sipoolainenhan nämät viimeksi antoi, oikeastaan nämä tällä kertaa ovat sinun rahat."
Eivätpähän onnistuneet sen pappilan Liinan puuhat vielä tänäkään kesänä, vaikka koetin minä olla puhemiehenä ... puheskeli pastori meloessaan venheen perässä. Vai koetti se pastori olla rovastin röökinän puhemiehenä, naurahti renki kokkatuhdolta. Koetinpa koetin, mutta eihän se silloin auta, kun on toinen jo kierroksessa.
Niin, itse patronakin piti hänestä hyvin paljon ja seisahtui usein, ohi käydessään, miehen eteen ja puheskeli hieman sitä tätä. Hänen työstään maksettiin hyvin, ja olipa, sanalla sanoen, kaikki juuri niin kuin sen tuli olla ja piti olla. Olipa hän todellakin joutunut onnen helmaan, ja ilo kukoisti kukoistamistaan siinä talossa, jossa sukkela Jussi nuoren eukkonsa kanssa asuskeli.
Neiti puheskeli poikani kanssa?" älkää millään muotoa antako minun häiritä teitä!" "Lopetimme jo", hän kuiskasi vielä sanasen pojalle, tervehti vienolla, hempeällä tavallaan ja meni pois. Vaikkapa Pekalla vielä olikin vanhat vaatteensa, olisi luullut häntä toiseksi pojaksi. Tummat suortuvat olivat selvitetyt sekä kasvot ja kädet vapaina likakerroksestaan.
Vaarini vaimoinensa saivat luvan asua Helmikankaan pihan sivukamarissa ja ukko puheskeli usein: Enkö minä sitä jo Heikki-vainajalle sanonut? Tämäpä vasta aika rytinää on ollut. Minä olen sen kestäessä miehistynyt. Asiat olivat suuret enkä minä niille voinut mitään tein vaan työtä niinkuin mies, niinkuin renkimies. Mutta Vierimän ukko oli saanut naapurinsa jälleen takaisin.