Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. marraskuuta 2025
Kun tummat silmät säihkyivät lempeä, ja voimakkaat käsivarret puristivat Annikkia vasten sykkivää sydäntä, silloin ymmärsi Annikki, että lemmen leikin vertaista ei ole elämässä muuta. Entä sitten, vaikka se ei ollutkaan leikkiä sille toiselle! Entä sitten, vaikka se olikin täyttä totta sille toiselle. Olihan se Annikille hurmaavaa leikkiä!
Ja Krankka hymyhuulin Näin lausui huo'aten: "Mä neuvon viisaan kuulin Mut ymmärtänyt en. "Jos muistanut mä oisin Tuon neuvon mielevän, Niin nähnyt oisin toisin Tään leikin päättyvän. "Ei voitto loistossansa Niin uljas, verinen, Ois ollut lopussansa Niin hullunkurinen. "Siis sanaa taidokasta Kaikk' urhot muistakoot: Sä karhu nylje vasta, Kun tappanut sen oot." Kaarlo Kramsu. Jaakkima Verends.
Mutta toisten lasten leikki oli siellä niin huvittavaista, ettei Olli muistanutkaan asiaansa. Hän jäi toisten kera kisaamaan. Mutta leikin parhaillaan ollessa nähtiin emokin, kuin kotka, joukossa liikkuvan, ja aika vitsa kourassa. Silloin lapset hajosivat, kuin kyyhkyset, ja juosta piipertivät kotihin. Kotiin päästyä otti emo, ja piiskasi lapset kaikki järjestään, ja asetti sitten syömään.
»Lyökää hänet kuoliaaksi!» sopersi puuseppä, joka vähitellen joutui raivoihinsa. Mutta ainoastaan muuan arka kaiku vastasi; sillä nyt, kun oltiin sotamiehiä ja lähimpäin päällikköjen kera tekemisissä, ei kuoliaaksi lyöminen enää ollut leikin asia. Herra Merckelin valtasi siveellinen suuttumus. »Oo, hyi sentään, rakkaat ihmiset, kuinka voitte puhua niin jumalattomasti!
Keväällähän niiden leikin aika on, mutta talvellakin, jolloin ovat yksikseen, pojat kun jo ovat lähteneet omille teilleen, silloinkin ne aina pysyvät yhdessä, syövät yhdessä, pyytävät ruokaansa yhdessä ja nukkuvat yhdessä. Se ei ole leikkiä se, vaan rakkautta, ja kun sitä suloista tunnetta voi olla järjettömillä eläimillä, miksikä sitä ei olisi ihmisellä?"
Tuolla olivat pylväät kukkukiehkuroin kiedotut tuolla hohtivat hiljaa ja rauhallisina marmoripatsaat tuolta kuului leikin ja naurun seasta soittoa ja laulua: Epikuurolainen laulu. Pois manalan tuhmat tarut, Joilla papit meiltä veroa vaatii, Ja Kokyton konnut karut, Ja akat, jotka lankaamme laatii.
Sen pitemmälle ei Jukke kerinnyt, kun Hanna leikin varjossa kysäsi: »Niin, kuka ja kuka?» »Sinä ja minä!» virkkoi Jukke naurahtaen suusta sanaa katkasten vastaukseksi. »Mistä sinä nyt semmoisen löysit?» »Tuli vaan omia teitään mieleen,» vastasi Jukke tosissaan. »Mutta se ei olisi hulluinta, jos se oikein ajatellaan».
Don Estevan puristi voimakkaasti gambusinon kättä ja lausui pilkallisesti vihastuneella äänellä, kääntyen llanoa kohden: »Odottakaa vähän, tämä on vasta leikin alkua, eikä ole pimeämpi kuin että voimme nähdä näytelmän lopunkin. Tuhat tulimaista,« jatkoi hän ja osoitti hirviöitä, »nuo pojat ovat jo niin paljon tointuneet putoamisensa perästä, että ne tuntevat tuoreen lihan hajua!
Siinä ympärillä mikä heistä nyt tempoilee naamaansa korven ruohoa, koukistellen kieltänsä, mikä märehtien ja raskaasti puhkaten lepää tuossa pullealla mahallansa. Tuossa kaksi leikin ja totuuden välissä kisailee, ja ympäri kaikuu heidän sarviensa läikkynä. Mutta tuossa taasen ihan Hiidenkiven juurella yksi heistä vihaisesti kuoppii, viskellen multaa ja varpuja korkealle, ja möräten ilkeästi.
Lantilla, vaikka se olisi ollut pennikin, ja leivänpuoliskolla sai sellaista kyytiä puolenkilometrin taipaleen, että ei parhaimmallakaan kaupungin porvarin hevosella sellaista. Hengästyneenä hän leikin loputtua lähti kotiinsa, mutta ylpeänä ryhdiltään ja tyytyväisenä mielessään. Ihmekö?
Päivän Sana
Muut Etsivät