Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Yksin tuo kylttiin maalattu kullattu leijonakin näytti tahtovan ponnistaa vastaan ja tuon kauaksi näkyvän kyltin sanat narisivat pahasti, mutta konkurssipesän holhojamiehet lannistavat leijonatkin eivätkä kysy, onko ne ulkoa kullatut, vai ei. Kyltti otettiin alas.
Mut olen kuullut oi, jos ois se totta! Ett' antaa leijonakin säälistä Kuninkaan-kynnet vuolla kämmenestään, Ja että korppi ruokkii löytölasta, Vaikk' omat poikaset on nälissään. Oi, ole mulle, vaikk' on poves jäätä, Jos et noin hyvä, sentään hiukan hellä! TAMORA. En tuota minä ymmärrä; pois, pois!
Taas kuningas viittaileepi, Ja kaksoisovi nyt aukeneepi Ja siitä kaks leopardia syöksee, Het' ensi työkseen Innoissaan karkaavat tiikerihän; Käpälällään heihin iskevi tää, Ja pystyyn nousee ja ärjähtää Nyt leijonakin, Ja kaikk' asettuu: Verenvimmaiset Katit hirmuiset Kukin paikalleen sijoittuu.
"Katsokaa," jatkoi Lily, silmät ujosti alaspäin luoden ja muodostaen suuria kehiä hiekkaan pienellä jalallaan, "kotona on minua aina, niin kauas kuin minä voin muistaa, kohdeltu niinkuin olisin mitä minä sanon? korkeasukuisen ladyn lapsi. Leijonakin, joka on niin jalo, niin ylevä, näytti jo silloin, kun olin lapsi, luulevan minua pieneksi kuningattareksi; kerran kun olin valehdellut, hän ei ensinkään minua nuhdellut, mutta en ole milloinkaan nähnyt häntä niin suruisena ja suuttuneena kuin silloin kun hän sanoi:
Leijonakin kukkaseensa Mieltyi naarasleijonaan; Uroskyyhky kultasensa Lauloi kukkaseksi vaan. Luonnon morsiamet täytti Aamukaste keväinen. Miehen sydämessä näytti Aatehelmet piillehen. Yksin, varsi kukkaa vailla, Kaipion hän tunsi vaan; Onnen keskelt' orvon lailla Viel' ei löydä onneaan. Luonnon Herra, luotu maata Eedeniksi hoitamaan, Itse riemuita ei saata, Varsi kaipaa kukkastaan.
Pedot öiset heräs, lähti leopardi piilostansa, tiikeri, tuo karavaanein kauhu, leijonakin, metsästäjän lempi, oksat risahteli, risut taittui, kaukaa karjunta yön ilman halkas. Ja ma muistin Ajattaren haamun ja ma kysyin äänin vavahtavin: »Eikö koskaan Ajatar tuo kuole? Eikö koskaan koita kansain onni?» Liene kuullut ei hän kysymystä. Vaiti istui hän ja vaiti minä.
Te olette ollut ulkomailla: niin on Leijonakin ." Tässä hän ojensi itsensä, "minä tarkoitan holhojaani, Mr Melvilleä." "Niin, minä olen käynyt ulkomailla; mutta kaukana itsestäni en milloinkaan. Se on vanha sananparsi kaikki vanhat sananparret ovat todet, enimmät uudet ovat väärät että ihminen vie synnyinmaata mukanansa jalkapohjassansa." Tässä polku kävi hiukan kapeammaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät