Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
Huipulle vuoren kantanut ei katse ja jyrkemp' oli rinne sen kuin viiva, mi osoittavi puolet suoraakulmaa. Väsynyt olin, siksi lausuin: »Isä, ah armas, käänny, katso, kuinka jälkees ma yksin jään, jos käy et hitaammasti!» Hän vastas: »Poikani, koe kestää tuonne!» ja viittas reunaa vähän matkan päässä, mi koko vuorta vyönä kiersi. Mua
"Bendel", lausuin minä, "tämän kaiken annan sinulle matkaevääksi ja rahalla varmaankin saat paljon toimeen mikä ilman rahaa on mahdotonta; älä niukustele, vaan ole antelias niinkuin minäkin olen ollut antelias sinulle, ja tuo palatessasi minulle hyviä sanomia." Hän meni. Myöhään hän palasi ja nureissaan.
Hän tahtoi heti saattaa minut Uriah'n luo, mutta minä kielsin. "Minä tunnen tämän talon vanhastansa, niinkuin muistatte", lausuin minä, "ja osaan kyllä ylikerrokseen. Mitä lakitieteestä pidätte, Mr. Micawber?"
Mutta tunsin samalla vaistomaisesti, ettei sinne toisen avulla päästä, itsekunkin täytyy astua oman kehityksensä polkua. Nostin silmäni maasta ja katsoin häneen. Kuinka te mahdatte olla onnellinen, lausuin minä hiljaa. Niin, vastasi hän, ja ajatelkaas, kuinka paljon kovaa minun täytyi kokea, ennenkuin tämän onnen löysin.
Annoin ylpeyteni mennä menojaan ja lausuin: »Alan, jos sinä et voi minua auttaa, täytyy minun kuolla tähän.» Hän hypähti kiivaasti istualleen ja katsahti minuun. »Se on totinen tosi!» jatkoin. »Loppuni on lähellä. Oh, vie minut johonkin ihmis-asuntoon siellä voisin kuolla helpommin.» Nyt ei minun tarvinnut teeskennellä.
Peggotty, joka luullakseni piti kiinni tästä aineesta, koska hänellä ei ollut mitään muuta ainetta valmiina, "Mrs. Gummidge, minä vakuutan teille, hän keitti ne". Minä lausuin kiitollisuuttani; ja katseltuansa Ham'ia, joka seisoi yksinkertaisesti hymyillen kuori-eläville eikä yrittänytkään auttaa häntä, jatkoi Mr.
Usko minua, niin pidänpä sua korkeassa arvossa ja ylistän sua aina, sillä kunnon mieheksi sun tiedän. Kuinka hävyttömästi, kovin hävyttömästi Majamäen Kyynikiltä, että syyttää sinua poika-nallikkansa isäksi sinua, nainutta, kunnian urosta! Sentähdenpä minä, jutun korviini saatuani, lausuin kohta ja vannoin, että on se vale ja väärä puhe. TIERA. Häh?
Mut niinkuin hälle lausuin, uhman juuri tuo miesi ansaitsikin rintanauhaks. Mua seuraa nyt, ja varo, ettet jalkaas aseta hietikolle hehkuvalle, vaan aina tarkoin metsän äärtä poljet.» Tulimme vaieten nyt siihen, missä metsästä puro pieni pursuu esiin; mua vielä pöyristää sen punaväri. Kuin hetteestä Viterbon hersyy oja, min veden portot keskenänsä jakaa, niin yli hietikon tää virta vieri.
Mutta hän arveli, että, kun tytär tuli kotiin, hän toivoi saavansa ilon nähdä minua vieraanansa. Minä tiesin, että hän oli leskimies, jolla oli vaan yksi tytär, ja lausuin kiitollisuuttani. Mr. Spenlow piti puheensa.
»Oi, sielu, joka kohotakses kärsit», ma lausuin, »jos sa äsken sanoit jotain, ilmoita nimes taikka maasi mulle!» »Ma Sienast' olin», vastas hän, »ja näiden kerällä pesen elonsyytä synkkää, Hänt' itkein, joka itsens' suo, kun saapuu. En viisas ollut, vaikka tais Sapia nimeni olla; vahingosta muiden enemmän iloitsin kuin onnestani.
Päivän Sana
Muut Etsivät