Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
"Nii-i-in", hän sanoi ajatellen. "Nii-i-in. Barkis'ia haluttaa". "Mutta olettehan huomenna taas Blunderstone'ssa, Mr. Barkis", lausuin minä, vavisten vähän, kun ajattelin, että silloin olisin kaukana sieltä, "ja sopisi teidän paljon paremmin suorittaa sanomanne itse".
Kun pastori oli vielä saanut täydellisen vaitiololupaukseni, kehoitti hän minua rauhassa lähtemään takaisin Kemiöön. Kun olin pihalla satuloinut hevoseni valmiiksi, kutsutin pastorin ulos. Vedin hänet hiukan syrjään ja lausuin: »Tahtoisin ilmoittaa teille jotakin, jos vain voin luottaa teihin.»
"Minkä nimen nyt kirjoittaisin, jos tässä olisi teltakatto?" "Clara Peggotty taas?" lausuin minä. "Clara Peggotty Barkis!" hän vastasi ja remahti semmoiseen nauruun, että kääsyjä tärisytti. Sanalla sanoen, he olivat vihityt eivätkä olleet menneet kirkkoon mitään muuta tarkoitusta varten.
Siitä huolimatta hän ei ollut minuun tyytyväinen, katseli minua vain kierosilmin muristen itsekseen. Tunnustaa täytyykin, että minun epäilykseni ja sanat, joilla ne lausuin ilmi, maistuivat vähän liittolaiselta , eivätkä olleet vähääkään paikallaan raakojen ylämaalais-jakobiittien parissa.
Ethän sinä saa mennä kuin yhdelle miehelle kertaansa, vai kuinka, Peggotty?" "Ei millään muotoa", sanoo Peggotty hyvin kerkeästi ja päättäväisesti. "Mutta jos menet miehelle ja tämä kuolee, silloin saat mennä toiselle miehelle, eikö niin, Peggotty?" "Saan kyllä", lausuu Peggotty, "jos haluttaa, rakkaani. Se on kunkin mieltä myöden". "Mutta mikä sinun mielesi on, Peggotty?" lausuin minä.
"Kolme vuotta on kulunut", hän jatkoi, matalammalla äänellä, puhuen enemmän itselleen kuin Lomaquelle; "kolme vuotta siitä päivästä kun talutin sisartani vankihuoneen portista ulos, kolme vuotta siitä kun lausuin sydämessäni: minä tahdon olla kärsivällinen, enkä tahdo koettaa itse kostaa. Meille tehdyt vääryydet huutavat maasta taivaasen; ihmisestä, joka tekee vääryyttä, Jumalaan, joka parantaa.
»Mutta tahtonet ehkä sanoa», arvelin, »että minun itseni olisi tullut tässä asiassa kääntyä, alusta pitäen, juuri juutalaisten puoleen Muistathan, mitä lausuin sinulle jo toista vuotta sitten: Jos asia on meille rahakysymys, niin menkäämme juutalaisten puheille! Jos se on puhdas tieteellinen kysymys, niin pysykäämme heistä kokonaan erillämme.
"Jokainen ääni koskee kipeästi tuskastuneesen sydämeeni." "Minä menen pyytämään häntä lakkaamaan!" lausuin lähestyen ovea. "Ei, ei, älkää tehkö sitä!" pyysi hän pidättäen minua tuskastuneena, "Hänen tapansa on semmoinen, kun hän on suuttunut; antakaamme hänen siis olla; mutta tänään, tänä tuskallisena hetkenä mitähän väki ajatellee hänestä!
Niin on siis parempi... Jääkää hyvästi ainaiseksi!" Yhden ainoan sanan... Oi minua järjetöintä! Tämän sanan ... minä kerroin sen kyynelsilmin eilen, minä lausuin sen tuulelle, minä huusin sitä moneen kertaan keskellä tyhjiä kenttiä ... mutta minä en sanonut sitä hänelle, minä en sanonut hänelle, että minä lemmin häntä... Niin, minä en voinut eilen lausua tätä sanaa.
Tytön nähtyään Kaarle herttua huusi hänelle ominaisella tylyllä äänellään ja puhetavallaan: »Vai niin, suloinen prinsessa vai teillä, joka ette kyennyt vastaamaan silloin kun minä viime kerralla lausuin teille tosisyihin ja järkeen perustuvat käskyni teillä oli kuitenkin yltäkyliin ilmaa keuhkoissanne jaksaaksenne juosta yhtä pitkät matkat kuin metsäkauris sen paetessa takaa-ajavia koiria.
Päivän Sana
Muut Etsivät