Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Naimi ja Kaarina tulivat sisään, saalit hartioilla ja ompelukset mukana. Mitä te täällä oikein toimitatte yötä päivää? Tällä kertaa me luemme, sanoi Lauri. Mitä te luette? Kalevalaako? Ei Kalevalaa. Snellmanin kirjoituksiako? Emme. Ette niitäkään, no, mutta mitäs sitten? Raamattua. Ohoo... Nyt vasta huomasi Naimi, minkä Kaarina jo heti oli huomannut, että he olivat totisia ja juhlallisia.
"No, niin saat ottaa Niilon sitten," mörisi Lauri ja vaipui hengästyneenä takaisin vuoteelleen. "Minä en hänestä huoli," sanoi tyttö ylpeästi ja samassa hän käänsi kasvonsa Niiloon ja katsoi häneen niin tyynesti ja kylmästi, ettei sitä voinut väärin käsittää.
Siihen se toimitus loppui ja itsekukin meni kotiansa. Lauri ja poika Juho olivat täydellisesti onnistuneet väärässä ja synnillisessä työssään. Turvattoman lesken laillinen omaisuus oli nyt saatu hirveimmällä tavalla anastetuksi ja tuota rikostansa kokivat he peittää valheellisella teko-hurskaudella! Tuo onnistuikin ja he tunsivat siitä sisällistä iloa, he iloitsivat vääryydestä.
Torin vieressä oikealla puolen vanhaa kartanoa oli uusi kartano, jossa asui vanhin poika Lauri lukuisan perheensä kanssa; vasemmalla puolella oli vanhempi, tytär Kaisan omistama kartano, jossa hän asui ylpeän ja mahtavan miehensä, raatimies Blomin kanssa.
Aini oli aina niin totinen, Ester niin liian hieno ja Elsa taas niin kiusallinen. Ja Väinö oli myöskin aivan toista kuin tuo hiljainen Arvi. Tätä ajatteli Lauri itsekseen seisoessaan siinä odottamassa, siksi kuin toiset palasivat polkupyörineen ja hänen vuoronsa taas tuli ajaa.
»Jumala tiesi Jussi-kulta Missä nahka naulitaan». Minä laulan kuin mies, heläytän kuin klaneetista vaan. »Minä olen pikkuinen poika, Mamman oma Jussi, Minä olen pikkuinen poika, Mamman oma Jussi». JUHANI. Säästä laulus toistaiseksi. EERO. Säästä pikkupojan laulu minulle. LAURI. Säästetään se Jukolan Jussille ja aljetaanpas toinen ja oikein iso laulu. Lauletaan ja tanssitaan, heleijaa!
Nyt on Lauri relegeerattu, nyt on Robertin terveys murtunut, nyt ovat kaikki lapset pietistejä ja isäänsä ja äitiänsä vastaan, kaikki hyvät välit ja hyvä ymmärrys ovat häirityt. Eikä se tule mitenkään paranemaan, vaikka vieraatkin tulevat ja kesä alkaa. Kuka tietää, mitä vielä voi tapahtua, kun Hartman ja Lauri tapaavat toisensa? Hartman sanoo jotain, Lauri suuttuu...
Silloin me mennään ja muutenkin. Lauri, minä rukoilen sinua, jää, jos vielä vähänkin rakastat äitiäsi, pyysi ruustinna. Jää meidänkin tähtemme, pyysi Kaarina. Minä jään, mutta minä tunnen, ettei minun pitäisi sitä tehdä.
Erotessa vaikutti anteeksipyyntö parhaiten, sillä säälitti jättää häntä tällaisena. Et siis tahdo väliämme loppumaan? Hyvä Lauri, en, en. Entä Hallman? Jos hän...
Kun he tulivat alas, kuului sieltä väittelevää puhetta, rovastin ja Laurin äänet. Minusta se on synti, sanoi Lauri. Ja mikä siinä on syntiä, jos saan luvan kysyä?
Päivän Sana
Muut Etsivät