Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Esteri ei ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että Lauri murhakirjeeseensä oli saanut syrjästä yllytyksen.
Ei tiennyt neiti Smarin, kuka tämän nimen oli keksinyt, vaan se nyt hänen mielestään hyvin sopi, kun hän muisti miten neiti Levon viime kesänä kulki Lauri Holman kanssa kadulla ja nauraa räkätti. Mutta sitten neiti Smarin löi kädet otsaansa: »Voi minua onnetonta!» Hän lankesi Esterin jalkoihin, kiemuroi siinä voivotellen kuin taudintuskissa.
Lauri oli jälleen saanut täyden äänensä; sen osoitti hän parhaiten pakaisemisellansa Elsalle korkean hurrahuudon, johon koko joukko sydämellisesti yhdistyi. Matkue kävi nyt yhä kauemma edespäin. Pian seisottiin päällä pitkän kylämäen. Lauri huusi nyt Edvardin luvalla koko joukolle korkeasti: "Seisahtakaa levähmään!"
Esteri riensi pois kuin pakoon, haki Laurin ja tarttui häneen. »Ole minun kanssani, olethan, hyvä Lauri!» Sen jälkeen hän ei huomannut Elliä ennen kuin illallisen aikana, jolloin näki hänet toisessa päässä pöytää, vaan unohti pian hänen läsnäolonsa kiintyessään seuraamaan väittelyä, joka oli kehittymässä Laurin ja herra Levonin välillä.
Tarjous hylättiin. Kun en voinut suorastaan kääntyä Wallenbergin puoleen, käytin välittäjänä Lauri Hiertan asianajotoimistoa. Wallenberg ei itse ole lakimies, ja hänellä on vakinaisina asianajajina Svartström & Ikävalko.
Minä pyytäisin, että pappa kuuluttaisi minut ensi sunnuntaina, kuuli Antero hänen sanovan. Mitä sinä puhut? Niin, minä pyytäisin, että tekisitte sen. Ja kenen kanssa? Heddan. Ole nyt hulluttelematta, poika. Se on minun totinen aikomukseni. Ruustinna, Hanna ja Naimi riensivät sinne toisista huoneista. Mitä Lauri sanoo? kysyi ruustinna. Pyytää panemaan kuulutukseen Heddan kanssa. Herra Jumala!
Hän rukoili Jumalaa, hän avuksi huusi Häntä, hän heittäysi kuin hullu laattialle ja väänteli itseään; hän tarjosi Jumalalle kaikki mitä hänellä oli Ingeborgin sijasta, paitsi elämää, sillä elämän tähdenhän hän tahtoi häntä pitää. Mutta Lauri Karhun täytyi tälläkin kertaa väistyä ylivoiman edestä.
Hän itki hiljaa syvästi liikutettuna. Nojaten lapsensa kanssa Lauria vasten, sanoi hän miehelleen: "Miksi tahdot sä syöstä meidät onnettomuuteen?" Silloin näytti kuin Lauri olisi mielinyt tarttua hänen käteensä, mutta eipä hän tehnyt sitä kuitenkaan, sanoihan vain: "Kyllähän näet, että Jumala niin tahtoo."
Vihdoin hävisi tyttö hänestä yhä etemmäs, väliin hiljaa huutaen isäntää. Silloin heräsi Lauri. Aamukoitteen vienossa valossa näki hän todellakin Liisan vuoteensa vieressä. Hän oli hänet herättänyt.
Ehkei se tapahtunutkaan niin yht'äkkiä kuin luulet. Ehkä se oli sinussa niinkuin minussakin valmistunut vuosikausia. Minussa oli aina semmoinen tyhjyys ja kuin hengen ahdistus. Lauri miettii.
Päivän Sana
Muut Etsivät