United States or Caribbean Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä luulen, että ne lähettää meille Jumala. Ne ovat hänen enkelejänsä, jotka näkymättömin käsin koskettavat meissä kieliä, joita emme voi itse soittaa. Suurilla runoilijoillakin on se lahja. Minusta tuntuu ihan, kuin olisi jo joulu, ja kohtahan se onkin, sanoi Naimi. Pappa, saako Lauri tulla jouluksi kotiin, vaikka onkin niin pitkä matka? Kun nyt on minun viimeinen jouluni.
Joukosta astui esiin poika ja vastasi: »Ette, mutta kun puhuitte Suomen hädästä, silloin sanoin minä äidille, että minä lähden mukaan, ja kun minä sanoin lähteväni, läksi Antti, ja kun kaikki muut läksivät, niin Heikki ja Lauri karkasivat, kun heille ei hyvällä annettu lupaa tulla meidän kanssamme.» Miihkali puhui pojille: »Kuulkaa lapset! Totta on, mitä tämä mies on sanonut.
Kuuluvat aikovan lukea ja sitten, kun relegatsioniaika on ohi, mennä Helsinkiin papintutkintoa suorittamaan. Mutta millä varoilla se mies aikoo mennä Helsinkiin? Hän saa lainata Anterolta. Mistä sillä on lainata? Kuuluu saaneen periä enoltaan, joka on kuollut. Vai niin. Ja milloin julkaisee Lauri kihlauksensa? Minä sain hänet lupaamaan, ettei hän sitä tee ennenkuin Naimin häät ovat olleet.
Minä osaan tehdä maan-työtä kaiken laatuista, vieläpä osaan tehdä usean lajisia, moukalle kuuluvia käsitöitäkin. Nyt olin minä aikani kuunnellut enkä enään malttanut enempää odottaa, vaan kysyin liukkaasti pojalta: Osaatko, Lauri, suksiakin tehdä? Se ei mikään konsti ole ylimaan miehille, suksia tehdä, kaikkiahan kysyt! sanoi Lauri.
He tulivat kaikin alakuloisiksi ja nuorisoltakin näytti tanssihalu kokonaan loppuneen. Juuri kuin tuo alakuloisuus oli hääväessä korkeimmallaan, tuli Lauri häähuoneesen. Harmikseen havaitsi hän hääväen saaneen tiedon asiasta, jonka hän oli huolellisesti aikonut heiltä salata ja jota hän oli tytönkin kieltänyt kenellekään sanomasta.
Hän oli nyt jo vanhentunut, mutta hän oli tehtävänsä toimella tehnyt ja Juho oli siihen vielä lisäksi tuonut suuret vaimonsa perinnöt. Noita tekojaan, noita töitään peilaili Lauri nyt mielessään ja silti silmäili hän menneeseen aikaan.
Kuollut oli poloinen, hiljainen nainen, joka ei edes kuolemansakaan hetkenä tietänyt mitä pahaa hän oli tehnyt isännälle ja miehellensä, miksi hän rangaistukseksi oli ansainnut kuoleman. Ei kuullut Lauri vaimonsa kaipaavia, katkeroita jäähyväisiä hänelle. Kuolleitten äänet eläville kuuluvat hitaasti, mutta soivat sitte kauan, kauan sydämen äänettömissä majoissa.
Hän koetti täten saada kuohuvaa vihaansa sammutetuksi. Anna autti häntä. Riihen ovelle kokoontunut joukko seisoi kotvan aikaa katsellen Laurin ja Annan työtä; vihdoin kyllästyivät he tähän ja lähtivät. He olivat närkästyneet eukkoon; jos olisi Lauri ja Anna vähäksikään aikaa herenneet työstään, olisivat he kuulleet miten joukko puolusti entistä merimiestä.
LAURI. Otamme tuliskekäleet. JUHANI. Otamme tuliskekäleet ja peittoomme sinun paistiksi, ellet sano nimeäs, sukuas ja asiaas. LAURI. Ei, mutta tarkoitinpa iskeä kekäleisin kohta. JUHANI. Kun uskaltais. TUOMAS. Yksi kuolema Herralle velkaa. JUHANI. Niin, yksi kuolema Herralle velkaa! Kekäleet kouraamme, pojat! Seisoivat he pian rivissä, tuliset kekäleet aseina käsissä.