Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. marraskuuta 2025
Ymmärrettävä on itsestäänkin, että niin isossa joukossa myös oli joitakuita epäileväisiä, jotka väittivät, yhtä hyödytöntä olevan senkaltaisessa lumipyryssä hakea lasta metsästä kuin nuppineulaa heinäsuovasta. Mutta Lauri, jonka piti olla puhuja, huusi ääneensä vastahakoisille: "Joka ei tohdi seurata, hän menköön kotia!"
Mikä sokkelo, mikä sokkelo! toisti Lauri, tietämättä, mitä Antero oli ajatellut. Kuopioon tultuaan menivät he kohta Snellmania tapaamaan. Hän tuli heitä vastaan portillaan, menossa kouluun. Tervehti heitä kylmästi ja sanoi ärtyisästi: Herrat ovat käsittäneet minut kokonaan väärin ja tehneet minulle ja asialle huonon palveluksen.
"Minä muistan nyt", mutisi tämä itsekseen "että, ollessani äitivainajani kamarissa, silloin kun leski makasi siellä lattialla, kuulin salin ovea avattavan ja suljettavan ja silloin nuo konnat menivät ulos. Ja koska Lauri oli käynyt leskeä käskemässä, niin on hyvin luonnollista, että hän uteliaisuudesta meni oven taa kuulemaan, mitä salaisuuksia siellä puhuttiin.
Mutta jo kauan sitä ennen olivat sen tuotteet tutkijain, keräilijäin ja isänmaan ystävien huomiota kiinnittäneet. Niinpä julkaisi v. 1702 Paimion kirkkoherra Henrik Florinus ensimmäisen suomalaisen sananlaskukokoelman, jonka keräämistä jo ennen historiallisena runoilijana mainittu Lauri Tammelinus oli aloittanut.
Liisa keskeytti hetkeksi työnsä, hämmästyen enemmän siitä, että isäntä puhutteli häntä, kuin itse kysymyksen laadusta. Vitkaan lähensi hän sytytetyt päreet halkoihin ja vastasi: "Kyllähän se olisi hyvä! Ikävä on talo emännättä", lisäsi hän iloisesti. "Saattaapa niinkin olla", sanoi Lauri asentoansa muuttamatta.
Peijaisiin käskettiin mahdoton paljous väkeä, sillä arvokkaasti tahtoivat he maahan saattaa yhden arvokkaimmista sukunsa jäsenistä. Saattoväki kokoontui pitäjän kirkkomaalle ja hautaaminen tapahtui tavallisilla menoilla. Ei kukaan koko lukuisasta saattojoukosta itkenyt niin hartaasti kuin Lauri ja poika Juho. Uskoivatko ihmiset heidän surunsa oikeaksi?
Lauri otti uudestaan lakin päästänsä ja piti sitä puoleksi suunsa edessä, kun hän miltei vavisten höpisi: "Kiitoksia paljon kysymästä, tuossapahan hiljakseen menee."
Ymmärtää, miten hän on rakastanut ja rakastaa, kärsinyt ja kärsii. Lauri näkee hänen sisimmän tuskansa, nostaa hänet ylös ja sanoo ... ei, Laurikaan ei sano mitään, vaan suutelee häntä, ja sitten he eroavat. Kun isäntä tuli sisään, näki hän sängystä vain hervottomasti riippuvan käden. »Siellä olisi hevonen valjaissa.» Esteri ei vastannut. Hän jää yöksi. Ja aamulla lähtee takaisin.
Häiritsemmekö ehkä? Ette suinkaan. Käykää istumaan. Saa tätä muutkin kuulla. Lauri luki. Antero seurasi ilmeitä tyttöjen kasvoilla. He katsoivat ensin vähän hämmästyneinä toisiinsa ja sitten heihin, ikäänkuin kysyen: tahtovatko he tehdä meistä jotain pilaa? Naimi aikoi sanoa jotain, mutta tarttui sitten työhönsä. Hetken päästä hän lakkasi ompelemasta ja jäi istumaan kädet helmassa.
Lauri ei ollut ketään koskaan rakastanut, ei silloinkaan kun nuorena poikana oli tepastellut seudun nuorten ja iloisain neitosten kanssa. Hän nai, kuten sanottu, vain hankkiakseen talollensa emännän äitinsä kuoltua.
Päivän Sana
Muut Etsivät