Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Ah, onko täti Juliana kuollut, lausui Frans; eikö tarvitsisi mennä Utå'hon peijaisiin. Ei, oli vanhan kreivin lyhyt vastaus. Mutta isä, kumminkin menen minä; joku meistä täytyy olla peijaisissa. Kuules, Frans, tätini Juliana on nyt kuollut; mutta niin hyvä kuin tätisi oli, niin juonikas oli hän... Levätköön rauhassa ... mutta sinne matkustamisesta ei synny mitään.
Oskari oli ottanut kulkuiset pois, he matkustivat hiljaan kun peijaisiin, vaan kiirusti, kun häihin. He ajoivat sen pitkän järven poikki. Lunta satoi vahvasti ja sinkaleet loistivat kuu-valossa. Oskari luuli olevansa varmaan tiestä, luotti myöskin hevoiseen, joka kerran oli käynyt samaa tietä ja siis piti löytämään kotiin.
Virkkoi noin, mut vait oli muut, ihan ääneti istui, vain jalo Euryalos, jumalainen sankari, nousi, jonk' isä, ruhtinas Mekisteus, Talaos-uron poika, voittanut kadmeijit ihan kaikk' oli, saapuen kerran Thebeen peijaisiin, sotiessa kun Oidipus sortui. Tuon apuriksipa riens asekuulu nyt Tydeun poika voittoa toivottain sekä rohkaisten hänen mieltään.
Alholan vaari oli käsketty Mäkikylän muorin peijaisiin ei suinkaan sentähden, että hän olisi ollut seuraelämälle välttämätön henkilö. Vaan tärkeä sija oli hänelle kumminkin pitopaikoissa annettava. Sillä Alhola ei ollut mikään pieni talo eikä köyhä.
Ja nauraen selitti Elsa, että jo lapsena oli Liisa aina uhannut heti, kun jollekin suuttui, ettei hän kutsu sitä peijaisiin eikä häihin heille. »Vaan teidät ja minut aikoi hän kutsua, milloin vain jotakin puhetta oli siitä tahi Liisa erityisesti tahtoi suosiotaan osoittaa.» Kutsut ne tulivatkin sitten ja kutsujen jälessä heti morsiankin selityksineen.
Nyt alettiin tehdä valmistuksia peijaisiin, jotka eivät olleet ai'otut pieniksi. Pari päivää oli kulunut kuoleman tapauksesta, kun Helena hämmästyksekseen ja harmikseen eräänä iltapäivänä näki Elsan tulevan Aumolaan ja hän arvasi helposti, missä asiassa. Kun leski tuli ovesta sisään, kysyi Helena: "minuako haet?" "Niin juuri teitä", sanoi leski. "Sydämeni ääntä en voi tukahduttaa.
Peijaisiin käskettiin mahdoton paljous väkeä, sillä arvokkaasti tahtoivat he maahan saattaa yhden arvokkaimmista sukunsa jäsenistä. Saattoväki kokoontui pitäjän kirkkomaalle ja hautaaminen tapahtui tavallisilla menoilla. Ei kukaan koko lukuisasta saattojoukosta itkenyt niin hartaasti kuin Lauri ja poika Juho. Uskoivatko ihmiset heidän surunsa oikeaksi?
Pekalle sanoin: »Menepäs syömään, minulla ei tunnu haluttavan.» Tuosta Pekka näytti vähän oudostuvan ja höröstyen hän kysyi: »Eikö peijaisiin kutsuttukaan, eikös sinne muut jo ole laittaumassa?» »Ei ole minua kutsuttu, ja nurkkia nuuskimaan en lähde.» Pekka naurahti ja sanoi, että »korea on kutsuttu vieras, kutsumaton koreampi.»
"Toivon kuitenki, että lesken suu saadaan tukituksi", virkkoi Esa. Viikon päivät olivat kuluneet kuoleman tapauksesta peijaisiin. Peijaispäivänä kello viisi iltapäivällä alkoi vieraita saapua Aumolaan. Keltaisessa reessä, vanha savakka valjaissa, tuli Pilveisten väki. Sen jälestä nähtiin rovastin vaimonsa kera tuleskelevan kuomireessä, komea karhuntalja takana riippuen, säveä ruuna edessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät