Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Kun nämät sanat olivat lausutut, lähtivät he seinän lävitse ja seisoivat aukealla maantiellä, jonka kummallakin puolella oli vainioita. Kaupunki oli kokonaan kadonnut. Ei yhtäkään jälkeä siitä nähty. Pimeys ja sumu olivat menneet sen kanssa, sillä nyt oli selkeä, kylmä talvipäivä, ja lumi peitti maan. "Laupias Jumala!" huudahti Scrooge, lyöden käsiänsä yhteen, kun hän katseli ympärillensä.
VARRO. Oi Mariamne, poistu kauvas täältä, kauvas, kauvas! Mariamne, kuule minua! MARIAMNE. Sallikaat minun tulla. VARRO. Katso sitten. Tuossa hän makaa. Ooh! MARIAMNE. Valistu hänen päällensä, taivaan armo. ANGELO. Olisivatko jo elon kaikki henget hänestä paenneet? GIOTTI. Ei hengen kitkahdusta löydy enään pojassa. 1:N PALVELIJA. Oi laupias Jumala! 2:N PALVELIJA. Pyhä Maria, mikä hirveä näky!
Mutta tämä käy kauheaksi, kylmä hiki nousee ja minä vapisen kuin kuolon kynsissä, sillä minulla ei ole valitsemisen varaa! BOTHWELL. Ei ole. KUNINGATAR. Ei ole... Jesus Maria, kuinka tämä on tapahtunut? ei valitsemisen varaa häpeän ja hänen välillä! ei valitsemisen varaa oi, laupias Jumala, katso, kuinka kylmänä ja pahana hän seisoo odottamassa!... Eikä valitsemisen varaa on!
Tästä päivästä kahden viikon ta'a olet sinä vaimoni, ja sitten et sinä koskaan enään minua tapa, minä tiedän sen, sillä nyt tunnen sydämesi! Silloin Wappu hypähti seisomaan ja koroitti kätensä taivasta kohti: Oi, Sinä ihmeellinen, laupias Jumala, Sinä suot minulle nyt jotakin parempaa kuin maallisen onnen; Sinä suot minulle armo-sanoman!
Hänen sydämensä vahvistui siinä vakuutuksessa, että samoin kuin laupias Vapahtajamme on auttanut noita onnettomia, jotka mikä heikommalla, mikä lujemmalla uskolla ovat häneen turvanneet, samoin on hän tehnyt ja tekee myös hänelle. Hän lankesi taasen polvilleen ja vuodatti sydämensä rukouksessa.
Tässä aikomuksessa on Laupias minua tähän asti vahvistanut, ja siihen hän suokoon vast'edeskin armonsa! Mitä on paheiden inholla raskautettu elämä. Se on tuhannenlainen kuolema.
Kun minä olin julmasti hylännyt vaimoni ja lapseni, niin että heidän suuressa hädässään olisi ollut pakko nääntyä, silloin Sinä, laupias Jumala, tämän kelpo eläimen avulla armollisesti pelastit molemmat nälkäkuolemasta.
"O laupias Jumala, katso armollisesti minun viheliäisen puoleeni ja auta minua voittamaan tämäkin rasitus!" rukoili hän, milloin väristen vilusta, milloin tuntien kuumeen poltetta. Silloin aukesi ovi ja siitä astui sisään vaimo, palava kynttilä kädessä.
Mutta tällä kertaa ei kuulunut sieltä niin hisaustakaan. Mitä minä nyt teen? ajattelin. Missä ovat korkeammat olennot ja kussa laupias, avulias käsi? Ja missä on ennen kaikkea maitokuppi? Kuppi oli kyllä paikallaan, tosin pohja ylöspäin tällä kertaa. Mutta käänsi sen mitenpäin hyvänsä ja tunnusteli sitä miltä puolelta tahansa, se pysyi aina yhtä tyhjänä. Eihän auttanut muuta kuin todeta tosiasia.
Luoja suokoon» «Siihen voimaa, armahdusta.» Oi laupias Isä, armahda! Siitä virran reunall' Agnes Hurstiansa taaskin huhtoo; Valkoliinaa, tahratonta Virta vuolas tempoo, ruhtoo. Oi laupias Isä, armahda! Veri poiss' on hurstisesta, Liina puhdas, mutta turhaan: Agnes vielä verta näkee, Niinkuin tuolloin yönä murhan. Oi laupias Isä, armahda!
Päivän Sana
Muut Etsivät