Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
"Jokainen, joka uskoo ja tunnustaa tämän", hän lisäsi, "että Jumala on antanut ainoan Poikansa kuolla meidän, viheliäisten syntisten tähden, hän ei enään epäile, vaan uskoo lujasti, että Jumala sovittaa meidät Itsensä kanssa ja on suosiollinen ja sydämellisen laupias meitä kohtaan."
Kurja, raihnas olento! Ha, ha, ha! ERNST. Tehkää velvollisuutenne, herra komissarius! Minä itse muistutan teidät siitä! Jumala, joka viattomuutta varjelee ja suojelee, on oleva kanssasi, ja sinua siunauksellaan varjeleva. Huulensa ovat kalpeat otsansa kostea ja kylmä! Laupias Jumala! Hän on kuollut!
Vaarallisista matkoistani sain minä 12 riksiä. Päiväkirjani jätin kreivi Taubelle, niin ettei ollut salaisuus, kuinka paljon olin kärsinyt, paljoa enemmän, kuin mitä oppimatoin mies voi kynällä kertoa. Nöyryydellä minä ainoastaan tahdon kiittää Sinua, armollinen Jumala, laupias Isä, näin sanoen: "Herra minun Jumalani, minä kiitän Sinua ijankaikkisesti!"
"Laupias Jumala, kun pitää semmoinen elukka olla miehenä, joka ei mitään voi saada selville..." Väärin hän nyt kuitenkin oli tehnyt miehellensä; vähän ajan kuluttua tuli hän kotiin ja ihan selvänä. Hän oli ollut koko ajan puita sahaamassa.
Luoja laupias, minne minä nyt joudun? Hän jätti Vilkin. Siitä alkoi ankara etsiminen. Kovaksi tallatulla tantereella ei se ollut niinkään helppoa. Ei näkynyt enää hevosta, jolla he olivat tulleet, eipä edes rekeäkään. Mustin tarkka vainu johti hänet kuitenkin tallin eteen. Sinne, sinne varmaan oli mennyt hänen isäntänsä. Mutta hän oli tullut sieltä takaisin ja käväissyt myöskin rekiliiterissä.
"Laupias Jumala, Martti!" huusi Leo, kalmeana laskien polvilleen ja katsoa tuijotti mustaan syvänteesen, johon hänen paras, hänen ainoa ystävänsä oli äkki-arvaamatta pudonnut.
Nämät sanat olivat Ruppertista selvät, ja ensi kerran monen vuoden perästä hän kietoi hellällä pojan-rakkaudella kätensä eukon kaulan ympäri, painoi hänen sydäntänsä vastaan ja sanoi lempeydellä, jommoista siihen saakka ei ennen hänessä havaittu: "Jumala on oikeutta rakastava, vaan myös laupias.
Niin, se on suureksi lohdutukseksi minulle, herra kanslianeuvos! sillä katsokaa, mihin olisi poika parkani ryhtynyt ell'ei hyvä mies-vainajani olisi vakuuttanut henkeänsä? Ei niin mihinkään! Hänen ei onnistuisi päästä hyvään, kelpo asemaan, kun sitä vastoin hänen tulevaisuutensa nyt on taattu, jos vaan laupias Jumala suo hänelle terveyttä ja voimaa."
Hyvä hän oli, uskollinen ja rehellinen ja taivaan Herra oli armollinen ja laupias; semmoista ei hän sallinut maan päällä tapahtua. Hiljaa! joku tuli... Bård! se oli varmaankin Bård. Miksi noin raskailla, vitkastelevilla askeleilla ? Kauhistava ajatus pimensi hänen aivojaan. Silloin ovi aukeni, ja raaka, karkea ääni huusi ulos: "Onko täällä ketään?" Herra Jumala! se oli vanhus. Iso-isä.
Vieras, rehellinen mies meni nyt Liisan luo, antoi hänelle kättä ja sanoi: "Vaimo parka, pysy lujasti Jumalan sanassa ja muista, että hän on laupias."
Päivän Sana
Muut Etsivät