Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Koska neuvosherra nämä sanonut oli, muuttui kuninkaan hahmo ja hän kysyi: Ketä he siis tottelevat ja ketä he kunnioittavat? Paholainen sanoi: Yksi heillä on viisauden ja laulun kuningas, jota sanovat Veneh'ojan Heikiksi, sitä he kaikki kuuntelevat.
Laulun hän myös taisi tehdä, usein paljon paremman ja sattuvamman kuin ne, joita präntistä ulos annettiin, eikä ollut leikinpaikka joutua hänen pistävän pilkkansa esineeksi. Kerran nuorempana hän oli saanutkin aika selkäsaunan eräältä ystävälliseltä kylänmieheltään tuosta luojanlahjastaan. Se on laulajan palkka, oli Matti vain tuuminut puistellen turkkiaan.
Hetkisen kuluttua nousi hän seisomaan kivelle, jolla oli istunut ja lauloi siinä koko Ulpukan laulun puhtaalla, heleällä äänellä, johon kaiku metsässä vastasi. Nuori tyttö näytti kirkastuneelta, kun hän osasi laulun, jota niin kauvan oli halunnut kuulla.
Bakkus sulho :,: jo odottaa, me häihin mennään myös, me häihin mennään myös :,: Laulun aikana kivalteri hiipi ravintoloitsijan luo ja kuiskasi jotain hänen korvaansa, minkä jälkeen tämä viittasi tarjoilijalle, joka kivalterin supatettua hänelle muutaman sanan heti riensi ulos. Lasi tyhjennettiin toisensa perään, ja sama säkeistö laulettiin yhä uudelleen ja uudelleen.
Nuori herttua puolestaan näkyi laulun lopulla tulevan liikutetuksi ja vaipui mietteisin. Mutta hänellä ei ollut tapana antaa raskaammalle mielialalle suurempaa tilaa sydämessään.
Tytär Siionin tehkösi kaunistukset, Että käy kuninkaasi Kuin kunnian kuningas Kuin kunnian kuningas kaupunkihin! Soita harpuilla, huiluilla riemuiten kansa Laske tiellensä palmuja, vaatteita, Salli kansasi palvella kuningastansa Soiden riemun ja laulun, Riemun ja laulun, Soiden laulun ja riemun Herraansa! Hunajasta ja viinistä hällä on valta Sotajoukkoineen yllä pilvien.
Ja pihalla töllien pienimpäin toki pihlaja terttuja kantoi. Ja pihalla kotien köyhimpäin pyhä taitehen pihlaja nouskohon näin ja vienona tuoksu sen tuntukoon joka suojahan, kammioon! Ja jääköhön käkösen kukuntapuu ja Suomen laulun puu myös laitahan aattehen laihojen ja keskehen kansani keväisen!
Kuin kiurun lupaavana liverryksenä kohoo tuolta täältä paljastuvien nurmipälvien yltä yksilöllisen elämänkatsomuksen sula, kirkas äänensoitto. Ja yhä kuoroisammaksi käy tämä soitto, yhä uusilta ilman pieliltä tavoittaa tarkkaava korva tämän heräävän, hopeanheleän laulun.
Hetkessä kisat aloita, anna laulun, soiton soida! MEDON. Mutta... ANEMOTIS. Ei enempi, joudu! MEDON. Hyvä. Jää minulle miekka. Kuudes kohtaus. ANEMOTIS. Sitten CHRYSEIS. ANEMOTIS. Kieli, sa ijäti soipa sydämessä ihmislapsen, sinut nyt virtehen viritän, hän on kuuleva minua. Lapsuusmuistot! Synnyinseutu! Tulkatte tulisin kielin sydäntä syleilemähän, sydäntä kuulevan Chryseiin. Tuoss' on hän.
Samoin uskoi myöskin lukkari, ainoastaan vielä sitkeämmin kuin pappi, sillä hän oli kokonaan unohtanut mikä asianomaisten uskonkappalten ajatus oli, ja tiesi ainoastaan, että ehtoollisviinistä, sielumessusta, rukoushetkistä, kiitosrukouksesta laulun kanssa ja kiitosrukouksesta ilman laulua, kaikesta tuli määrätty rahasumma, jota todelliset kristityt mielellään maksavat, ja sen tähden hän kiljuikin: »armahda, armahda meit'», ja lauloi ja luki, mitä oli määrätty, yhtäläisellä varmuudella tämän välttämättömyyteen, kuin millä ihmiset myövät halkoja, jauhoja, perunoita.
Päivän Sana
Muut Etsivät