Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Tuossa vähäisessä, somasti koristetussa huoneessa oli myöskin kaksi soittokonetta, nimittäin kannel ja lyyry. Julian kysymykseen, soittiko Hermina, vastasi tyttö siten, että hän kanteleella soitti ja lauloi erään italialaisen laulun niin luontevasti ja niin suloisella äänellä, että oikein kyyneleet silmistämme vierivät.
Laulun jälkeen alkoi haudan umpeen luonti, mutta ennenkuin kukaan kerkesi tarttua lapioihin, Kentän isäntä riensi haudan reunalle ja kahmaloillaan varovasti pudotti kolme kertaa multaa arkun päälle rinnan kohdalle. Kun isäntä poistui, niin kaikki pojat tekivät samalla tavalla.
Täällä, tämän pyhän huoneen sisässä hämmästyin minä vielä enemmän. Urpujen pauhaavat sävelet, laulun kanssa yhtenä, saattoivat minun vähäksi aikaa tunnottomaksi. Vähitellen aloin eroittaa aineet. Minä ihastuin kirkon korkeaan holviin, maalattuun saarnastuoliin, kuin myöskin pappiin, vaikka, Jumala sen tietäköön, en ymmärtänyt paljoa eli en mitään hänen pitkästä saarnastansa.
Elä itke impeni nuori, jos ystävän pettikin. Kun pääsi mun povelleni toisit, niin laulun ma laulaisin. Elä itke impeni nuori, kuin kupla on ystävyys. Kesän kukka on kahden liitto, sen murtavi ensi syys. Elä itke impeni nuori, luo lunt' yli muistojen. On talvi viisahan aika, sain nuorna ma oppia sen. Elä itke impeni nuori, elo korpien kulkua on. Kuin äitini töllin liesi oma lempemme olkohon.
Herra maata varjelkohon, siin' on ponsi, siin' on pää, sanat muut jos vaihtuvatkin, ain' on laulun loppu tää.» Ja nyt vanhus nousi, läksi väen kesken kiertämään, joku pisti äyrin pienen, enimmät ei niitäkään: tuli niin hän vaunuillekin, kohden herraa korkeaa syvään päänsä kumartaen hattukulun kurottaa.
Andrei. Muistan erään illan, jolloinka istuin äitini sylissä, ja hän lauloi minulle tuon laulun, mitä en elämässäni unohda...
Uljaasti ratsastaa Gurko itse joukkojensa etunenässä, kun laulun ja soiton kaikuessa marssimme kaupungin tullista sisään; tässä tuli häntä vastaan kreikan uskoiset papit ja kaupungin vanhimmat, tervehtäen häntä ja hänen joukkojansa terve-tulleeksi kaupunkiin, sekä tarjoten hänelle Kreikan uskoisten tavan mukaan, leipää ja suolaa.
Mutta vihdoin sen yksinkertaisen laulun ihmeellisen hentojen äänteiden helähdellessä surumielisyys, kaipaus ja vaivat sulavat ja vuotavat pois huojentavissa kyynelvirroissa.
Koko tämän ajan kävivät kastanjat ja ruukku ehtimiseen ympäri; ja ennen pitkää Pikku Tim, jolla oli vähäinen, vaikeroiva ääni, lauloi laulun eksyneestä lapsesta, joka kuljeskeli lumessa, vieläpä lauloi sen sangen hyvin. Tässä ei ollut mitään erinomaista.
Mutta koko tämä jako, joka oli niin tärkeänä tekijänä kreikkalaisen yhteiskunnan elimistössä, ei tule muuten ollenkaan näkyviin homerolaisessa runoudessa. Nestorin ehdotus jää kuin jääkin kaikkea vaikutusta vaille. Siinä kuvastuvat nähtävästi olot, jotka vallitsivat II laulun syntymäaikoina ja syntymäseuduilla.
Päivän Sana
Muut Etsivät