Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Siinä asemassa rupesi hän laulaa rallattamaan renkutustansa, samassa jalallaan polkea rompottaen kovasti lattiaan. Laulun ensimäinen värsy kuului: "Elsa-herran hame on kuin Yhden-veitsen tuppi, Elsa itse ihmiseksi Juuri niinkuin pukki. Mamselli on mahtava ja..." "Nytkö olen mamselli ja ensin olin herra? Ihmeellisen äkkinäinen muutos!" keskeytti hänet Elsa.
"Tahdon, minä pyydän sitä", vastasi luutnantti; "mutta miksi aina niin surullinen katsanto? Ettekö tahdo vähän sorbetia?" "En, ottakaa itse. Nyt tulee jotakin iloisempaa". Hän lauloi sen jälestä muutaman laulun tanssinuotilla, mutta samalla käsittämättömällä kielellä ja niinkuin ennen kurkku-ääniä siihen sekoittaen.
Välistä lauloivat he myöskin, vasarain mukasoitolla, jonkun kaksi-äänisen laulun; mutta useimmiten keskeyttivät he sen jo puolivälissä, kosk' eivät tienneet, olisiko hauskempi laulella vaiko puhella. "Hei Kersti! Me molemmat, sinä ja minä, olemme nykyjään ainoat miehet näillä seuduin.
Kapteeni katsoi horisonttihin, Hei, nyt, poiat, reivaamaan! Hurraa, me Suomen meripoiat, Meillä ilo ompi aina Eikä surut meitä paina, Hurraa, me Suomen meripoiat, Meillä luonto raitis ain! Yksitoista miestä meni mastohon Ja kaksi ruorihin sekä kuusi pumppuihin. Yksitoista miestä meni mastohon, Heitä aallot huuhteli. ANNA tulee laulun aikana oikeanpuolisesta talosta kaivolle veden nountiin.
Kevät mielessä ja kevät luonnossa, silloin on kaikki suloista. Aliina liikkui kuin siivillä, eikä työt tuntuneet vaikeilta. Rinta uhkui riemua, joka laulun sävelinä virtaili ulos. Hän eli kuin autuaitten maailmassa, jossa ei kaivata ympäristön ihmisiä, vaan ihanne on sama ja ylinnä muita. Nuoremmat sisaret hupenivat aivan mitättömiksi, niistä oli vain kiusaa.
Nyt lauloi hän laulun, jonka nuotti todellakin oli sydämeen käypä ja unhottumaton. Joka värssy loppuu näillä ihanilla sanoilla: "Take me as I am!" Mutta nyt toi hän esiin koko laitoksen taidetemppuja meitä liikuttaaksensa.
Sillä tavalla ymmärrettävä lienee kyllä seki toisessa kirjassa präntättävä laulu, jossa tyttö kertoo pienempänä eräälle akalle muutamia lankakeriä ja rätsinän eli paidan laulun opetuspalkasta antaneensa, vaan jota tuhmuutta suuremmaksi tultuansa katuu, kun ilmanki akkojen opetuksitta havatsi huoltensa kyllin virttä jatkavan, niillä samoilla sanoillansa sitä oikiata, joka paikassa tilallista Suomen laulukoulua osottava, josta jo ehki kylliksi olemma edellisissä lehtilöissä maininneet.
Hän tunsi hyvin eroituksen sisariensa ja itsensä välillä, laulun ja tanssin ja kaiken siinä piilevän runollisuuden, ja hyvyyden ja hyödyllisyyden ja lystikkäisyyden välillä. "Entäs minä mikäs minun nimeni sitten on?" kysyi Eugen, jota Lisbetin puhe huvitti. Lisbet kääntyi äkkiä ja katseli tutkivasti Eugenia. "Tage Klok", sanoi hän sitten päättävästi.
Mitä ma saatoin sanoa kuin: »tulen»? Sen sanoin, puna poskillain, min vuoksi me anteeks-annon joskus ansaitsemme. Mut nytpä, meitä hiukan ylempänä, vaelsi poikki vuorta joukko, jonka huulilta säkeet Misereren kaikui. Kun huomasivat, ettei ruumihini lävitse paistaa päivä voinut, huuto käheä, pitkä: »Oh!» tuon laulun särki.
Kautta korkean vuorihuipun, Joll' on ukkokin jyrissyt; Kautta nousevan linnun laulun, Kevätmetsissä soittavan, Kevätviserrystä kuuluu. Kautta taivaisten tulien, Jotka välkkyvät vesissä; Kautta korkeakypärän Ukon, ilmojen isännän, Jolla on jyrinän johto: Kaiken tarmoni, tuleni, Miehenkuntoni pyhitän Rakkaudelle, rakkaudelle, Taonnaksi suuren Suomen. KANSA. Rakkaudelle! rakkaudelle!
Päivän Sana
Muut Etsivät