Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. marraskuuta 2025
Mitenhän kyllä lienee oppinut lukkarin jalan juuressa laulamaan, ei tullut veisuutetuksi vaalia, säesti toinen. Kyllä minulla oli mielessä, vaan en uskaltanut pyytää, kun näkyi niin ukkoteeren karvaiseksi pukeutuneen. Pelkuripa olit, moitti toinen. Olisit toki pyytänyt, kun oli kerran mielessäsi.
Ruskotti vielä vähän uunin kylkeen kadunpuolisesta ikkunasta. Tuntui hyvin hauskalle. Skailettikello naksutti niin mukavasti, aivan kuin olisi jotakin laulanut tai hokenut. Ulkoa ei kuulunut muuta kuin jonkun linnun liverryksiä pihlajassa kartanoikkunan luona. Se on tullut vissiin hänelle laulamaan, ajatteli Elsa lintua.
Kunpahan saisivat jo ajassa tuomionsa ne sellaisten tekojen tekijät, sanoi Annakin ja kallistui Mooseksen vuoteen laidalle. Martta pudisti päätään ja sanoi: Ei ole nyt enää kaukana niitten tuomiopäivä. Se valkenee tulella ja rakeilla. Eikä vuoretkaan lankea heitä peittämään siltä tulelta. Sen sanottuaan Martta sukkaa kutoessaan rupesi hiljakseen laulamaan: 'Jumala ompi linnamme.
Viiltää veno kesken luonnon karun; vana kertoo orvon onnentarun, joka tuskin päästen päivänkukkaan kuihtui kylmyyteen ja joutui hukkaan, vaan ei sentään elämästä laannut, vaikk' on vuosia jo maassa maannut, kulkee kummitellen ihmismaita, muistaa aikojansa autuaita, joskus laikahtavi laulamaan kylmin rinnoin kevätriemujaan.
Suloista ois, Jos kuolla vois. Suloista ois, Jos nuorra kuolla vois. Oi ystäväni siellä lainehilla, Kuin onnellisna siellä oisinkaan. Te sallittenhan Ailin sinne tulla? Hän yhtyy teidän kanssa laulamaan: Suloista ois, Jos kuolla vois. Suloista ois, Jos nuorra kuolla vois." Liikutettuna. Miksikä noin surullista! Aivan kuin haudan partaalla oisit. Teeskennellyllä iloisuudella.
»Niin, ja onpa meillä vielä sama matka rantaan asti, eihän tästä vielä eroa tehdä», virkkoi Kallu ja rupesi taas laulamaan: »Ja älä sinä likka ennen sure, vaan sure sinä sitten vasta ja vasta, kun airot on aaltoon kastettuna ja lähtään Kukkolasta.» »Tuo poika maar noita laulujaan sovittelee joka paikkaan», sanoi eräs tyttö, »keksii niitä vain ikäänkuin hihastaan ravistelisi».
Silloin emme enään huolineet koko kädestä mitään, vaan päästimme sen valloilleen. Pian, oikein pian olimme töllin tanhualla. Kun nyt siinä vielä rohkenimme seisoa, luottaen jalkojemme ripeyteen, näimme tyttöpaimenet kaikki koossa ja muori tuli alas kuopan katolta. Oliko teidän hyvä olla, pojat, siellä kuopassa? Vieläkös tekee mieli laulamaan? Kuka se oli, joka aikoi käteni katkaista?
Tuossa on kuljeksivainen laulutyttö viuluineen, joka aikoo muka laulamaan kuninkaan ikkunain edustalla, meidän Dominikolais-luostarissamme, aivan kuin olisi tää jonkun yhteisen ravintolan piha! Minä lähden käskemään, että hänet paikalla ajetaan ulos."
Väitettiin: "Ne vaan on laina, vieras kouluanti vaan, Jost' on Suomi kiitostansa luotu aina laulamaan. Palveluun tää kansa kelpaa, sill'ei voimaa hallintoon, Oman hengen ponsi puuttuu, ilmoillen sen nostakoon!"
Näithän, tähti, Herran Lapsosenakin, Pienihän oli kerran Vapahtajakin. Loistit kirkkahasti Silloin seimehen, Loistat siitä asti Aina eellehen. Oi, sä ilon suoja, Joulu herttainen, Rauhan, riemun tuoja, Talven kukkainen! Polvillas sa meitä Hypittelet vaan, Kutsut enkeleitä Joukkoon laulamaan. Enkel'-ääniin liittää Lapset äänens' saa, Kaikki hyvät kiittää Herraa Jumalaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät